..oma kallis ja tarpeeton..
no eihän se nyt ihan niinkään ole vaikka siltä lähinnä tuntuukin välillä.
Juuri nyt mulla on NIIN turhautunut olo että huh.
Miksi ihmiset ajattelee että lapsi vaikeuttaa elämää? Mikä lapsissa pelottaa?
Eikö lasten pitäisi olla vain rikkaus elämässä?
Olipas kiva olla viikonloppuna yksin,vaikka kauhea ikävä pojua olikin..
Mutta ajatukset se pisti sekaisin..Näin paljon sellaisia ihmisä keitä en ole pitkään aikaan nähnyt.. Ja monta kertaa kuulin erosta,ja pojusta mainitessani kysymykset: Miten sä pärjäät?miten te VOITTE erota,ku on lapsikin? miten lapsi voi tälläisessä tilanteessa?
Ikävä kyllä,mä en osaa kertoa, miten mä pärjään,enhän mä ole siitä varma välillä itsekkään,että pärjäänkö mä?! Yritän ainakin parhaani.
Tai miten poju voi, no toivonmukaan niin hyvin, kun vain voi. Mä teen kaikkeni sen eteen,että sillä olis hyvä olla, mutta RIITTÄÄKÖ se?
Noi kysymykset sai mut miettimään,että onko musta Oikeesti tähän?
Mitä jos mä en pystykkään tähän YKSIN.
Kaikkein kauheinta on epätietoisuus, joka kalvaa sisältäpäin.
Miten mä luotan siihen että pystyn kasvattamaan pojusta yksin yhteiskuntakelpoisen yksilön,jos siihen ei usko kaikki muutkaan?
Olisitpa siinä,
rutistaisin lujaa enkä ikinä päästäisi pois
Olisitpa siinä,
painaisin pääni rinnallesi enkä lähtisi pois
Olisitpa siinä,
niin kaikki olisi paremmin
Mä kaipaan jotain ihmistä jakamaan tätä kaikkea, mutta silti tiedän, että ei musta VIELÄ olisi edes parisuhteeseen. Tekis mieli koettaa,mutta en mä voi.
Mä en jaksa enää pettyä. Jos joudun vielä pettymään,pelkään hajoavani kokonaan. Ei kai ihminen mitä tahansa kestä?
Mieluiten olisin jonkun aikaa vaan peiton alla piilossa kaikkea,kasaamassa itseäni.
"...Sä laitoit mut piiloon, kaikelta pahalta
Suojasit syliin, pahoilta unilta
Kirjoitit selkään mua aina rakastat
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin.."
(jippu-piiloon)
Tulipas tästä masentava kirjoitus.
maanantai 31. toukokuuta 2010
lauantai 29. toukokuuta 2010
Lauantaita
Onpas ollut hässäkkää koko loppu viikko. Laskupino luojan kiitos madaltunut,kiitos takautuvien elatustukien,ja kelan.
Saanut jopa omia asioita järjestykseenkin. :) Poju on jo ekoilla päikkäreillä, ja mulla hetki aikaa istua, Ah.
Sisko perheensä kanssa tulee käymään kohta,sit mun oma pikku pallero lähteekin isänsä luokse yökyläilemään ja mä jään yksin.buhuu.
Kamalaa olla aina ilman palleroa kotosalla,on niin tyhjää ja yksinäistä.
Mutta jospa ottais taas tän "oman ajan" taas oikeasti omana aikana ja näkisi kavereita ja tekisi jotain kivaa,niin jaksaa taas ens viikon.
Oon kyllä tosi iloinen tästä omasta ajasta,ei musta muuten olis olemaan yksin,saati vielä hyvä äiti pallerolle. En mä jaksaisi muuten.
Sillä mä nostankin hattua Kaikille niille yh-äideille ketkä on yksin. Ja niille äideille ketkä on parisuhteessa,mutta silti yksin.
Välillä olen niin katkera lapsen isälle. Ihminen joka ei koskaan ole kunnolla ollut palleron kanssa, ei ole hoitanut häntä kipeänä, ei ole kantanut kun toinen huutaa kipujansa, ei ole viettänyt koskaan 14h enempää lapsensa kanssa, ei joudu katsomaan kiukkukohtauksia,raivoamisia,pettymyksiä, suruja ja pelkoja tulee kertomaan minulle miten minun pitäisi hoitaa lastani! Kuka on aina tuomassa palleron kotiin,kun toiseen on sattunut,itkee,kiukuttelee, siihen loppuu sillä kertaa näkemishalut ja pallero kiikutetaan kotiin.
Tekisi mieli sanoa että "älä enää tule hakemaan", mutta en voi sitä pallerollekkaan tehdä,sillä on oikeus isään vaikka se minun sydäntä raastaakin.
Se on niin väärin. Ja sitten tullaan arvostelemaan sitä, että miten voin olla väsynyt tai mitään kun palleron kanssa on niin helppo olla. Joo on,miellän itsekin palleron helpoksi lapseksi,mutta se on silti henkisesti niin helvetin raskas taakka välillä kantaa YKSIN.
Onneksi minulla on hyvät tukijoukot,mutta ei se ole sama,kuin jos olisi mies joka Oikeasti välittää ja rakastaa,parhaan tuenhan siltä rakkaimmalta ihmiseltä saisi.
Kuka se on, joka lasta lohduttaa,
kun hänellä on paha mieli tai häneen sattuu?
Kuka lasta lakkaamatta rakastaa,
vaikka hän kiukuttelee ja on
hankala?
Kuka on se johon lapsi voi aina
turvata ja luottaa?
Se jonka olkapäätä vasten
hän voi itkeä surunsa pois?
Se on äiti.
Se joka aina ymmärtää lastaan,
vaikka lapsi ei itse ymmärtäisi
itseään.
Eräs ystäväni kysyi minulta,että mistä blogille nimi lasimaailma ja sen teille tähän selvennän.
Lasimaailma kuvaa mielestäni tämän hetkistä oloa/elämää täydellisesti. Ei tarvita kuin pieni isku,kolahdus,tippuminen ja kaikki hajoaa. Kolahduksesta voi tulla halkeama tai särö, kun pidät sitä haljennutta lasia kädessäsi,se voi hajota milloin vain jos teet yhtään mitään. Liimaamalla sen saa hetkeksi kuntoon,mutta ei se enää pysyvästi ehjä ole,välttämättä.
Ja siltä minusta tuntuukin. Vielä yksi isku,paha sana,väärä teko tai pettymys, niin minulla ei ole mitään. En jaksa, luovutan.
Noh, se on vain elämää. Mutta miten elämän kestää, se on eriasia.
"..Tähän elokuvaan et voi ostaa lippuja.
Niitä myydään vasta elämän portilla.
Filmi on katsottava alusta loppuun,
parhaat kohdat määräät sinä itse.
Elokuva on ikuinen menestys;
sen nimi on elämä.."
Saanut jopa omia asioita järjestykseenkin. :) Poju on jo ekoilla päikkäreillä, ja mulla hetki aikaa istua, Ah.
Sisko perheensä kanssa tulee käymään kohta,sit mun oma pikku pallero lähteekin isänsä luokse yökyläilemään ja mä jään yksin.buhuu.
Kamalaa olla aina ilman palleroa kotosalla,on niin tyhjää ja yksinäistä.
Mutta jospa ottais taas tän "oman ajan" taas oikeasti omana aikana ja näkisi kavereita ja tekisi jotain kivaa,niin jaksaa taas ens viikon.
Oon kyllä tosi iloinen tästä omasta ajasta,ei musta muuten olis olemaan yksin,saati vielä hyvä äiti pallerolle. En mä jaksaisi muuten.
Sillä mä nostankin hattua Kaikille niille yh-äideille ketkä on yksin. Ja niille äideille ketkä on parisuhteessa,mutta silti yksin.
Välillä olen niin katkera lapsen isälle. Ihminen joka ei koskaan ole kunnolla ollut palleron kanssa, ei ole hoitanut häntä kipeänä, ei ole kantanut kun toinen huutaa kipujansa, ei ole viettänyt koskaan 14h enempää lapsensa kanssa, ei joudu katsomaan kiukkukohtauksia,raivoamisia,pettymyksiä, suruja ja pelkoja tulee kertomaan minulle miten minun pitäisi hoitaa lastani! Kuka on aina tuomassa palleron kotiin,kun toiseen on sattunut,itkee,kiukuttelee, siihen loppuu sillä kertaa näkemishalut ja pallero kiikutetaan kotiin.
Tekisi mieli sanoa että "älä enää tule hakemaan", mutta en voi sitä pallerollekkaan tehdä,sillä on oikeus isään vaikka se minun sydäntä raastaakin.
Se on niin väärin. Ja sitten tullaan arvostelemaan sitä, että miten voin olla väsynyt tai mitään kun palleron kanssa on niin helppo olla. Joo on,miellän itsekin palleron helpoksi lapseksi,mutta se on silti henkisesti niin helvetin raskas taakka välillä kantaa YKSIN.
Onneksi minulla on hyvät tukijoukot,mutta ei se ole sama,kuin jos olisi mies joka Oikeasti välittää ja rakastaa,parhaan tuenhan siltä rakkaimmalta ihmiseltä saisi.
Kuka se on, joka lasta lohduttaa,
kun hänellä on paha mieli tai häneen sattuu?
Kuka lasta lakkaamatta rakastaa,
vaikka hän kiukuttelee ja on
hankala?
Kuka on se johon lapsi voi aina
turvata ja luottaa?
Se jonka olkapäätä vasten
hän voi itkeä surunsa pois?
Se on äiti.
Se joka aina ymmärtää lastaan,
vaikka lapsi ei itse ymmärtäisi
itseään.
Eräs ystäväni kysyi minulta,että mistä blogille nimi lasimaailma ja sen teille tähän selvennän.
Lasimaailma kuvaa mielestäni tämän hetkistä oloa/elämää täydellisesti. Ei tarvita kuin pieni isku,kolahdus,tippuminen ja kaikki hajoaa. Kolahduksesta voi tulla halkeama tai särö, kun pidät sitä haljennutta lasia kädessäsi,se voi hajota milloin vain jos teet yhtään mitään. Liimaamalla sen saa hetkeksi kuntoon,mutta ei se enää pysyvästi ehjä ole,välttämättä.
Ja siltä minusta tuntuukin. Vielä yksi isku,paha sana,väärä teko tai pettymys, niin minulla ei ole mitään. En jaksa, luovutan.
Noh, se on vain elämää. Mutta miten elämän kestää, se on eriasia.
"..Tähän elokuvaan et voi ostaa lippuja.
Niitä myydään vasta elämän portilla.
Filmi on katsottava alusta loppuun,
parhaat kohdat määräät sinä itse.
Elokuva on ikuinen menestys;
sen nimi on elämä.."
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Katsokaa mikä ihana blogi..
Rakastan selailla blogeja,aina löytyy jotain uutta ja jännää.. täällä oli kaikkea ihanaa ja kivaa ja tuli hyvä mieli :)
Hyvä ystävä on kuin enkeli
Hyvä ystävä on kuin enkeli hän kulkee rinnallasi
- toisinaan vähän kauempana, toisinaan ihan lähelläsi,
käsi sinun kädessäsi.
Eikä ystävyys katoa,
vaikka välillä on aikoja taikka pitkiäkin matkoja;
hyvillä ystävillä on aina toistensa sydämessä sija.
Ystävä on valmis auttamaan,
huolet kanssasi jakamaan,
sekä hetket ilon ja onnen.
- Kas, murhe puolittuu jakaen ja ilon,
riemun koet tuplaten seurassa
hyvän ystävän.
Mistä tunnet sä aidon ystävän?
- Silmien iloisesta tuikkeesta,
hellästä halauksesta ja
sydämestä kultaisesta.
Mutta hyvä sinun on muistaa ja oikein oivaltaa:
et ystävääsi voi omistaa
etkä liekanaruun ripustaa:
on ystävyys kahden ihmisen
aina vapaaehtoinen.
Ystävyys on silloin parasta,
kun toista et tahdo kahlita etkä
mitään häneltä vaatia,
vaan annat hänen hengittää
ja tarpeen mukaan myös etääntyä
- tosi ystävyys pystyy sen kestämään.
Ja jälleen, kun polut yhteen johtaa,
riemumielellä ystävät toisensa kohtaa.
Nyt eron aikana/eron jälkeen olen saanut huomata kuinka moni "hyvistä ystävistä" ei niitä olekkaan. Ja mikä järkyttävintä, suurin osa hylänneistä ystävistäni on tyttöjä tai naisia. Harvassa on ne tyttöystävät ketkä vielä rinnallani on. Miespuolisista ystävistä minua ei ole jättänyt kukaan, muutamaa entisen ukon kaveria lukuunottamatta.
Miksi ihmisiä pelottaa vaikeudet? Miksi ihmiset pelkää olla tukena? Miksi kenelläkään ei ole toiselle aikaa kuunnella,tukea, mutta tätä odotetaan muilta omien ongelmien kohdalla?
Itse yritän tukea mahdollisimman paljon ystäviäni, ja autankin aina jos voin. Jos ei muuten niin puhelimen kautta. Miksi minut hylkää ihmiset,ketä olen aina auttanut,kenen rinnalla olen aina ollut,kun muut hylkää?
Tämä on niin surullista. Mutta noh,asiat ei tosiaankaan taida aina olla sitä miltä näyttää.
Mutta peräänkään en ala ruikuttamaan, tuntuu muutenkin jo riittävän usein siltä että en jaksa, tai pysty kaikkeen yksin.
Mutta onhan minulla paljon niitä hyviäkin OIKEITA ystäviä,kavereita,tuttuja,nettiystäviä ym. jotka pitää pinnalla silloin,kun mieli meinaa vajota pohjamutiin.
Minulla on ihana perhe, ihana poika, minulla on siis kaikkea? miksi en ole onnellinen?
Ystävän kanssa parannettiin maailmaa viime viikolla teekupposen äärellä,ja hänelle sillon totesin että: " en minä ole onneton, minulla on kaikkea hyvää, mutta on myös pahaa, jonka takia en ole onnellinen. Minä olen tyytyväinen elämääni."
Onko tyytyväinen hyvä vai huono? Ei mene huonosti,mutta ei järin hyvinkään. Varsinkin kun olen semmonen ihminen,että kun jotain tehdään, se tehdään kunnolla,koko sydämestä. miksi en kykene siihen myös elämäni kohdalla?
Mutta nyt pojan nukkuessa menen parvekkeelle nauttimaan aamukahvikuppiani.. Juttua tulisi vaikka kuinka mut yritän hillitä itseäni :D
Jos joku tätä eksyy lukemaan,niin kerro oletko onnellinen? Mikä saa sinut tuntemaan olosi onnelliseksi/onnettomaksi?
tiistai 25. toukokuuta 2010
no niin..
PikkuLehmä blogia lukiessa törmäsin tämmöiseen 100 asiaa listaan,jonka itsekin taidan tähän tehdä niin tulee samalla kerrottua niitä perusjuttuja itsestä :)
1. Täytän tänä vuonna 21-vuotta.
2. Olen 1v3kk ikäisen pojan äiti
3. Olen yksinhuoltaja..
4. ..lapsen isä halusi purkaa yhteishuoltajuuden, joten huoltajuus jäi minulle kokonaan
5. Olen päätöksestä iloinen, sekä surullinen..
6. .. surullinen siksi, että pelottaa jaksaako isä nähdä lastansa kohta enää ollenkaan
7. Poikani on tärkein asia maailmassa minulle,
8..vaikka onkin välillä päivien ilostuttajan sijaista päivien vihastuttaja.
9. Olen maalta kotoisin ja sinne muutosta haaveilenkin..
10. ..mutta jääkö muutto vain haaveeksi?
11. Asumme kerrostalo kaksiossa tällä hetkellä
12. Rakastan hoitaa kukkia,
13. .. ja parvekkeellamme on myös tänä kesänä varmasti paljon kasveja,
14. Omatkin vanhempani on eronneet
15. Minulla on isosisko ja isoveli,
16.. mutta vanhempien eron myötä sain isän uudelta puolisolta uuden siskon ja veljen..
17.. ja äidin mieheltä 4 sisarta,
18.. tosin kukaan ei noista kuudesta ole mitenkään "oikeita" sisaruksia
19. .. vaikka tärkeitä he ovat kaikki <3
20. Poika on joka viikonloppu yhden yön isällään
21. .. ja tapaamisista käydään jatkuvaa tappelua :/ ..
22. .. muunmuassa eilen tapeltiin asiasta 3 tuntia.
23. Minulla on maailman ihanimmat ystävät..
24.. joista osa on ollut maailman paras tuki eron aikaan jne.
25. ..mutta suuri osa "ystävistä" myös katosi silloin kun apua olisi eniten tarvinnut.
26.. tykkään kutoa..
27.. ja haaveilen omasta ompelukoneesta,
28. ..ompelukin on siis ihanaa
29. tykkään myös musiikista, sitä kuuntelen koko ajan.
30. ..kuuntelen melkein kaikkea,fiiliksen mukaan..
31.. tällä hetkellä soi eniten Kristiina Brask ja stella.
32. tykkään lukea paljon
33. .. varsinkin jotain tositapahtumiin perustuvia
34. minulla on nälkä..
35.. enkä tiedä mitä tekisin ruuaksi tänään
36. Rakastan kesää,
37. mutta vihaan ötököitä.
38. Olen asunut poikani kanssa 2,5kk omassa asunnossa,
39. .. pikkuhiljaa tämä alkaa tuntua kodilta
40. Halusin itse erota
41. ..ja se oli tooosi pelottava päätös.
42. Lapsen isä petti minua..
43. ..ja sai minut voimaan henkisesti todella pahoin.
44. .. tunnen oloni vieläkin ihan arvottomaksi,
45.. minkä tunteen hän minulle sai väheksymällä,
46. ..haukkumalla
47. ..ja vainoharhaisuudellaan
48. Pikkuhiljaa minusta on taas mukava herätä aamuisin
49. .. vaikka välillä on niitä päiviä että mikään ei tunnu miltään
50 .. ja se pelottaa minua!
51. ..Onneksi minulla on monta ystävää
52. ..kenelle olen asiasta puhunut
53. .. ja ketkä auttaa heti kun soitan
54. Omistan paljon poikapuoleisia kavereita
55. .. ja parhaat ystävänikin ovat miehiä!
56. ..mutta on minulla tyttöystäviäkin :D
57. ..Ja maailman paras äiti joka on aina tukenut minua <3
58. Isäni on alkoholisti, jonka takia saa vähän väliä murehtia.
59. Tykkään myös runoista..
60. .. mutta en osaa kirjoittaa niitä.
61. Olen käynyt ammattikoulun..
62.. ja ollut hetken alani töissäkin.
63. haluaisin jo takaisin töihin
64. .. mutta töitä ei meinaa löytyä.
65. Lempivärini on vihreä
66. .. ja punainen
67. ..mutta tykkään myös hoikistavasta mustasta. :D
68. olen laihtunut viimeisen puolen vuoden aikana
69. .. noin 25-30 kiloa.
70. ... vielä olisi muutama kilo pudotettavana että olisin tyytyväinen
71. .. synnytyksen jälkeen olin samoissa mitoissa kun ennenkin,
72.. mutta cerazette pillerit keräsi Vähän nesteitä ja muita
73. .. onneksi tajusin lopettaa ne pillerit
74. Jos poikani olisi ollut tyttö,niin hänen nimensä olisi ollut Elsa
75. .. tai Kaisa.
76. Luulin raskausaikana koko ajan odottavani tyttöä.
77. .. mutta sainkin maailman ihanimman pojan.
78. Rakastan salmiakkia
79. .. mutta en syö sitä usein
80. Rakastan myös monia muita asioita..
81. .. kahvia..
82.. tietokonetta..
83.. valokuvaamista..
84. .. pojan päiväuni aikaa..
85. .. silloin saan itsekin hieman levähtää ja tehdä mitä haluan..
86. .. piirtämistä..
87.. sadepäiviä, ullakon tuoksuisilla hömppäkirjoilla varustettuna..
88. .. kynttilän valoa
89. ..kainaloa...
90. .. taidan olla hieman läheisyydenkaipuinen,koska olisi oikeasti ihanaa kun olisi kainalo johon mennä piiloon pahaa maailmaa
91. Minulla on yksi kummilapsi
92. .. jota näen liian harvoin :(
93. Minulla ei ole autoa tällä hetkellä
94. Tykkään lenkkeillä
95. Yritän olla katkeroitumatta vaikka välillä hyvin katkera olenkin
96. Tykkään katsella elokuvia.
97. Vanhat kunnon paperikirjeet on ihania,vaikkei niitä enää keltään saakkaan :(
98. vihaan kakka vaippojen hajua (yllättävää) :D
99. Tykkään leipoa.
100. nyt mä en keksi tähän enää mitää :D apua. yllättävän helpostihan toi listä täyttyi vaikka mahdottomalta se aluksi tuntui.. :)
1. Täytän tänä vuonna 21-vuotta.
2. Olen 1v3kk ikäisen pojan äiti
3. Olen yksinhuoltaja..
4. ..lapsen isä halusi purkaa yhteishuoltajuuden, joten huoltajuus jäi minulle kokonaan
5. Olen päätöksestä iloinen, sekä surullinen..
6. .. surullinen siksi, että pelottaa jaksaako isä nähdä lastansa kohta enää ollenkaan
7. Poikani on tärkein asia maailmassa minulle,
8..vaikka onkin välillä päivien ilostuttajan sijaista päivien vihastuttaja.
9. Olen maalta kotoisin ja sinne muutosta haaveilenkin..
10. ..mutta jääkö muutto vain haaveeksi?
11. Asumme kerrostalo kaksiossa tällä hetkellä
12. Rakastan hoitaa kukkia,
13. .. ja parvekkeellamme on myös tänä kesänä varmasti paljon kasveja,
14. Omatkin vanhempani on eronneet
15. Minulla on isosisko ja isoveli,
16.. mutta vanhempien eron myötä sain isän uudelta puolisolta uuden siskon ja veljen..
17.. ja äidin mieheltä 4 sisarta,
18.. tosin kukaan ei noista kuudesta ole mitenkään "oikeita" sisaruksia
19. .. vaikka tärkeitä he ovat kaikki <3
20. Poika on joka viikonloppu yhden yön isällään
21. .. ja tapaamisista käydään jatkuvaa tappelua :/ ..
22. .. muunmuassa eilen tapeltiin asiasta 3 tuntia.
23. Minulla on maailman ihanimmat ystävät..
24.. joista osa on ollut maailman paras tuki eron aikaan jne.
25. ..mutta suuri osa "ystävistä" myös katosi silloin kun apua olisi eniten tarvinnut.
26.. tykkään kutoa..
27.. ja haaveilen omasta ompelukoneesta,
28. ..ompelukin on siis ihanaa
29. tykkään myös musiikista, sitä kuuntelen koko ajan.
30. ..kuuntelen melkein kaikkea,fiiliksen mukaan..
31.. tällä hetkellä soi eniten Kristiina Brask ja stella.
32. tykkään lukea paljon
33. .. varsinkin jotain tositapahtumiin perustuvia
34. minulla on nälkä..
35.. enkä tiedä mitä tekisin ruuaksi tänään
36. Rakastan kesää,
37. mutta vihaan ötököitä.
38. Olen asunut poikani kanssa 2,5kk omassa asunnossa,
39. .. pikkuhiljaa tämä alkaa tuntua kodilta
40. Halusin itse erota
41. ..ja se oli tooosi pelottava päätös.
42. Lapsen isä petti minua..
43. ..ja sai minut voimaan henkisesti todella pahoin.
44. .. tunnen oloni vieläkin ihan arvottomaksi,
45.. minkä tunteen hän minulle sai väheksymällä,
46. ..haukkumalla
47. ..ja vainoharhaisuudellaan
48. Pikkuhiljaa minusta on taas mukava herätä aamuisin
49. .. vaikka välillä on niitä päiviä että mikään ei tunnu miltään
50 .. ja se pelottaa minua!
51. ..Onneksi minulla on monta ystävää
52. ..kenelle olen asiasta puhunut
53. .. ja ketkä auttaa heti kun soitan
54. Omistan paljon poikapuoleisia kavereita
55. .. ja parhaat ystävänikin ovat miehiä!
56. ..mutta on minulla tyttöystäviäkin :D
57. ..Ja maailman paras äiti joka on aina tukenut minua <3
58. Isäni on alkoholisti, jonka takia saa vähän väliä murehtia.
59. Tykkään myös runoista..
60. .. mutta en osaa kirjoittaa niitä.
61. Olen käynyt ammattikoulun..
62.. ja ollut hetken alani töissäkin.
63. haluaisin jo takaisin töihin
64. .. mutta töitä ei meinaa löytyä.
65. Lempivärini on vihreä
66. .. ja punainen
67. ..mutta tykkään myös hoikistavasta mustasta. :D
68. olen laihtunut viimeisen puolen vuoden aikana
69. .. noin 25-30 kiloa.
70. ... vielä olisi muutama kilo pudotettavana että olisin tyytyväinen
71. .. synnytyksen jälkeen olin samoissa mitoissa kun ennenkin,
72.. mutta cerazette pillerit keräsi Vähän nesteitä ja muita
73. .. onneksi tajusin lopettaa ne pillerit
74. Jos poikani olisi ollut tyttö,niin hänen nimensä olisi ollut Elsa
75. .. tai Kaisa.
76. Luulin raskausaikana koko ajan odottavani tyttöä.
77. .. mutta sainkin maailman ihanimman pojan.
78. Rakastan salmiakkia
79. .. mutta en syö sitä usein
80. Rakastan myös monia muita asioita..
81. .. kahvia..
82.. tietokonetta..
83.. valokuvaamista..
84. .. pojan päiväuni aikaa..
85. .. silloin saan itsekin hieman levähtää ja tehdä mitä haluan..
86. .. piirtämistä..
87.. sadepäiviä, ullakon tuoksuisilla hömppäkirjoilla varustettuna..
88. .. kynttilän valoa
89. ..kainaloa...
90. .. taidan olla hieman läheisyydenkaipuinen,koska olisi oikeasti ihanaa kun olisi kainalo johon mennä piiloon pahaa maailmaa
91. Minulla on yksi kummilapsi
92. .. jota näen liian harvoin :(
93. Minulla ei ole autoa tällä hetkellä
94. Tykkään lenkkeillä
95. Yritän olla katkeroitumatta vaikka välillä hyvin katkera olenkin
96. Tykkään katsella elokuvia.
97. Vanhat kunnon paperikirjeet on ihania,vaikkei niitä enää keltään saakkaan :(
98. vihaan kakka vaippojen hajua (yllättävää) :D
99. Tykkään leipoa.
100. nyt mä en keksi tähän enää mitää :D apua. yllättävän helpostihan toi listä täyttyi vaikka mahdottomalta se aluksi tuntui.. :)
tästä se sit alkaa..
hui!nyt mä tein sen. Aloitin sen mitä olen kauan pähkäillytkin. Jee,hyvä minä?
Voipi mennä hetki ennenkun saan blogia sellaiseksi kun haluan mutta mikäs kiire tässä..
Voipi mennä hetki ennenkun saan blogia sellaiseksi kun haluan mutta mikäs kiire tässä..
Tilaa:
Kommentit (Atom)