Jopa on kiirettä riittänyt

Juhannus meni loistavasti,hyvässä seurassa ja mukavaa oli ja ihanaa kans,vaikka välillä kamala ikävä riivaskin ,mut onneks pojullakin oli mennyt ihan hyvin isänsä kanssa :)

Alku viikko oli yhtä hulinaa, ja hulina jatkuu ens viikkoon asti. sit taas hiljenee hetkeks,luojan kiitos.
Tänään kävin pyörimässä alennusmyynneissä,melkeinpä tuloksetta, yks normi hintainen uimapuku tarttui mukaan :D

Mies asioita ei ole,eikä tule. Okeiokei, nyt huijasin,suostuin mä ens viikolla lähtee treffeille yhden pojan kans,mikä mikkelistä asti tänne tulee, tosin se kyllä joutuu tulee meille kahville,kun sillä on vasta illalla aikaa mulle,tietenki sillei et pojun pitäis jo nukkua ni mäkään täältä mihinkään voi lähteä :D

Miten mä saan ton pojan nukkumaan jatkettavassa sängyssä? se lahjakkaasti osaa hajottaa eka pinnasängyn,ja sit matkasängynki jotenka pitäis pikkuhiljaa siirtyä jatkettavaan..


You´re the light at the end of the tunnel
The beacon fire in the dark
The glimmer of hope and truly the meaning of my life

I say this with all of my heart:

You are the only one for me
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the One

( sentenced- You are the One )

Kappaleen voitte kuunnella täältä

Nuha se senkun jatkuupi..

niiskniisk. Ollaan pojan kans molemmat oltu reilu viikko nuhassa,voisko tää jo pikkuhiljaa helpottaa? Ei tää onneks paha ole mutta ois kiva nukkua yötkin. Poju ei pahemin heräile,mutta itse kyllä herään sen köhinöihin ja niiskutukseen.

Jalkakin voi jo vähän paremmin, kipeä se on edelleen,mut tää lääkärikammoinen ei mihinkään lääkäriin halua! Et kai siihe ei mitään pahempaa tullu ku vieläki kestän yksin :D

Tiiätteks, musta on hyvä olla yksin. Tällähetkellä. Illalla se voikin olla eri. Mut vaikka mun on hyvä olla yksin,ni silti on kauhea kaipuu jonkun viereen. Mut onneks on noita ystäviä mitkä tulee ja halaa kun näkee et on surku olla.
Ja voi että mua ÄLLÖTTÄÄ ihmiset,pariskunnat, mitkä tulee tämmösen yksin olevan ihmisen luokse ja sit kiehnää koko aja toisissaan kiinni.yöks.
Mun mielestä se ei ole edes kohteliasta.

Viikonloppua odotan jo ihan tohkeissani. Jos suljettais päästä pois ne kaikki mitä jos ajatukset mitä tulee ton Pojun takia mieleen. mitä jos koira-allergikko poika meneekin koskemaan isänsä vanhempien äkäiseen ja allergisoivaan koiraan ja saa kauheat oireet?mitä jos pojan mummo ei usko allergiaan ja pitää koiraa silti sisällä?mitä jos se mummo ei usko ruoka-allergia juttujakaan ja menee syöttämään sille jotai allergisoivaa? mitä jos siellä sattuu jotain?
No joo, ehkä ihan normaalia pelätä kaikkea, mutta toi mummo nyt on semmonen et se ei kuuntele meitä vanhempia yhtään. sillonkun poju oli 7kk ni ois halunnu syöttää sille tikkarin,jouluna salaa syötti suklaata paljon, meinaa syöttää hunajaa suoraan purkista (alk. 4kk-->>) ei usko nukkuma-aikoihin,ym ym ym. lista olisi loputon. mut kai mun on vain pakko luottaa että kaikki menee hyvin. Ja noi ruoka allergia jututkin on sen mielestä vaan tottumattomuutta ruoka-aineisiin.
huoh. Täytyy vaan yrittää ajatella että pojulla on oikeus isänsä puolenkin sukulaisiin ja pakkohan sen on niitä nähdäkin.
Ja mä tiedän et Pojun isä tietää näistä mun peloista ja lupasin kirjottaa lapulle kaiken mitä Poju ei saa syödä ym. et jos se sit menis sen mummelinkin päähän,TOIVOTTAVASTI.

Olla onnellinen saan hetken sen,
kun kuulla sun äänesi saan.
Silloin silmäni sulkea tahdon
ja kulkea jaksan mun polkua vaan.
Tie on tuskallinen, vaarallinen,
jos kuulla en ääntäsi saa.
Tahdon silmäni sulkea, kanssasi kulkea,
jäävät mun murheeni taa.

(yö-parrasvalot)

http://www.youtube.com/watch?v=D5Fj5WvrhVw&feature=related

kappaleen kuuletta linkistä,aivan ihana, kyyneleet silmiin nostattava.

heissan taas

mitähän sitä tänään kirjoittais :D

Voi apua, vähn mä oon peloissani,kauhuissani ja innostunut etukäteen jo.
Poju menee koko ens viikonlopuks isälleen. en oo ikinä ollu siitä niin pitkää aikaa erossa!
Miten mä osaan nytkään olla?
Nyt sit meni juhannus suunnitelmat uusiks.. Kai mä nyt sit lähden katsastaa sitä mäntyharjua ja meen mun veljen luokse,tai oikeestaa veljen anoppilaan juhanukseks.. sinne on menossa pari meiän serkkua ja niitten kaveriakin,et tuttuja kaikki :)
enää pitäis jostai autoa saada lainaks ni ois noi kyydit helpommat.

Sit lauantaina varmaan tuun takas ja lähden käymään kaverin mökillä joten kiirettä piisaa,mut ei se toisaalta haittaa, jos ei niin paljon tuis pojua mietittyä ja ikävöityä sitten. TOIVOTTAVASTI.

oli ihana lauantaina olla siskon kanssa koko päivä. pitkään aikaan ei olla kahdestaan saatu olla joten piristi kumpaakin :) <3

Poju nukkuu ja mun jalkaan sattuu. hitto ku meidän pesukone alko linkouksen aikana pomppii päin seinää ni oli pakko sitä siirtää vähän ettei mee pyykkikaapista läpi ni sehä rysähti suoraan pikkuvarpaan päälle :/ nyt sit jomottaa ja varvas sinertää. katotaa ny et meneekö tää ohi vai pitääkö lääkäriin lähteä -.- sehä tästä puuttuisikin..

aiempaan merkintään jatkoa..

Haidin kysymykseen ajattelin vastata näin paremmin kaikille..

Aloin tänään siis leikkimään sellaista ajatusleikkiä, että Mitä jos muuttaisin pois täältä?
Ja katselin sit Etelä-Savosta töitä ja BLING! siinä se oli. Unelma työpaikka,suht tutulta paikkakunnalta, jossa veljenikin asuu.
Jatkoin vielä tätä leikkiä, ja katselin meille kotia ja BLINGBLINGBLIG, mahtava asunto,rivitalosta,unelmapaikka. ja H-A-L-P-A.
Siinä vaiheessa tämä ajatusleikki ei enää' tuntunutkaan leikiltä vaan päähän iskeytyi ajatus: "Mitä jos oikeasti hakisin tuota paikkaa ja muuttaisin täältä pois?!"

Ja noh... Enempää ei kai tarvitse sanoa.
Mutta totta puhuen, mikä minua täällä pidättelee? ei mikään. Kaverit. mut siinäpä se.

Jotenkin himottais ajatus,että oikeasti lähtisin, ns. "alottaisin alusta"..
Veljen tyttöystävälle puhelimessa sitten tänään puhuin asiasta,ja se se vasta innostuikin.
Varma asunto jo mulle olis hänen äitinsä kautta.
Haluaisin kuitenkin muuttaa Täältä pois,ei kaupunki ole mua varten. Haluan et Poju saa kasvaa sivummassa ihan rauhassa.
Työpaikan yhtenä hyvänä puolena mainittakoon,että Pojukaan ei joutuisi olemaan hoidossa,kun jonkun 6-7h päivässä. säännölliset työajat, ja työ on just sitä mitä haluan tehdäkin!

MUTTA. Pelottaa että näkisikö toi poju enää melkei koskaan isäänsä. Kiinnostaisko sitä isää ajaa joku parin tunnin matka välillä? Toki mietin sitäkin et kyllähän itsekin kulkisin tännepäinkin,että ei hänen yksin tarvitsisi kaikkia hoitaa,mutta silti.


"...hei nyt me tehdään talo sellainen, josta pois sä pääse et milloinkaan
ainiaan, siellä pysyt ainiaan
hei tehdään ulos aita sellainen, jonka yli pääse et milloinkaan
ainiaan, siellä pysyt ainiaan
sillä ihmismieli muuttuu, ei pysy paikallaan
aina jotain puuttuu, se tahtoo tanssimaan .."

(indica-lasienkeli)


Ja ehkä mua vähän pelottaakin.



P.s. Mikäå veljen tyttöystävä on mulle?tai mkikä mä sille? onks meille niitä "hienoja" nimiä?

hmm..

lähteäkö ja aloittaa alusta vai jäädä ja jatkaa samaan malliin?

Tiistaita?

Onko tänään edes tiistai? :D
Poju lähti vaihteeks päikkäreille,katsotaa nmiten se nukkuu, kun se on hävittänyt tuttinsa jonnekkin.. ei mitään hajua missä se on ku ei sitä löydy mistään! Luultavasti se on niin helpossa paikassa ettei vaa nää..

Niinhän sitä sanotaan,että yksi ihmissuhde kun loppuu,niin uusi alkaa. Se taitaa olla ihan totta.

Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita,
tunteet kulkevat omia teitään.
-Sylvi Kekkonen-

Mä nyt eilen sit sanoin tälle toiselle Miekkoselle, kuka mun kans haluis seurustella,että EI.
Mulle tuli niin vahva tunne sunnuntaina siitä,että ei siitä mitään tuu ku se nyt jo on onnistunut pahoittamaan mun mielen niin monesti niin pahasti.
Tuntuu vähän pahalta mut ei se mitään. Mä tiedän että näin on parempi.
Ja eilen se sit myöntikin,että kyllä sitä häiritsee että mukka on lapsi. Siis mitä V****A se sit kuvitteli,et voitais seurustella edes?!

Ja sit se toinen miekkonen,mistä aiemmin kanssa puhuin, sen kanssa sovittiin että ollaan vaan kavereita, koska tarkemmin mietittynä mä en halua menettää sitä(kin) elämästäni ni kaveruus on jees.

Mä haluan vaan olla hetken yksin ja hengähtää. Ei musta ole tämmöiseen vielä.

Voi että miten kaunis kappale toi Jenni Vartiaisen missä muruseni on ? on.aivan ihana <3

Ja jotain tosi surkeaakin.. kyyneleet kihoaa taas silmiin kun asia tulee mieleen. Voi kuulostaa toisten mielestä pikku jutulta,mut mun paras ystävä muuttaa pois täältä. :'(
Oikeesti mä en kestä, mitä mä itekkään teen täällä kun se lähtee?mulla ei ole täällä mitään eikä ketään :(
me ollaan oltu viimeset 6 vuotta kuin paita ja peppu.

"..Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut...

..Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan ..

Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Siis ilmesty vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäi..."

(kaija koo- jos sua ei ois ollut )

Kurkkua kuristaa. äääääh.

uusi viikko,uudet kujeet.

Kyllä musta ei olis enää elämään ilman lasta.
Kaveri tuli käymään päiväkahvilla, ja otti sit pojun sen ja sen poikaystävän luokse päiväks leikkimään. Kaverilla vissii hieman vauvakuumetta (;
Nyt sit ajattelin pyhittää tän pari tuntia vaan ja ainoastaan olemiseen. Ihanaa kun saa olla miten tykkää, mutta niin OUTOA.
Joo,mä tiedän ettei sais valittaa,monella ei samaa mahdollisuutta yksinoloon ole..

Viikonloppu oli yhtä hulinaa, Perjantaina tosiaan mentiin mun siskon luokse,ja lauantai-iltana käytiin kaveria moikkaamassa Riihimäellä, sen täti sit halus olla lapsenvahtina ja me lähettii tutustumaan Riihimäen yöelämään. oli ihanaa ja ennenkaikkea RENTOUTTAVAA, eikä sunnuntaina ollut edes krapulaa :)

Tänään pitäis vielä illemmalla lähteä yhden miehekkeen kans käymään kävelemässä.. Oli eka tarkoitus kävellä johonkin syömään jäätelöt mut saas nähdä mitä nyt tehdään kun ei ole se poju meidän mukana..

Kivahyväpäivä

Huhhuh.. tossa aamusta repäsin ja siivosin tän meidän suurensuuren 55neliön kaksion :D
no aikaa kyllä meni, lähemmä 3 tuntia.. sit saiki jo pojun laittaa nukkumaan ja vähä vielä jatkaa tiskaillen ym. nyt istuin sit kahvit juomaan ja odottelen Aleksia, että lähdetään lenkille. :)

On pihalla niin ihana kelikin, että kyllä kelpaa lenkkeilläkkin.
Myöhemmin pitäis vielä lähteä mun äidin kans kiertää kirppareita, ja illalla mun ihana ystävä tulee meille yökylään :)

Huomenna me sit suunnataan kohti Etelä-suomea, mennään mun siskon luokse <3


"..Hei sisko lähde mun mukaan
voidaan kiertää koko maailma
ja muistella niitä aikoja
sadepilvetkin meille nauroivat
Ota huolesi mukaan
mä voin kantaa ne sinun puolesta
ja jättää ne kauas jonnekin
minne tarvitse ei palata.."

(protoni-hei sisko)


Siskoni on aina tukenut minua kaikessa,ja minä häntä. Parempaa siskoa en voisi omistaa, vaikka se välillä hermoille käykin. (;

Öäääh,hyvää huomenta :)

Mä en tiiä mikä päivä tänää on?! :O paniikki. kai tänää tiistai?vai keskiviikko? torstai ei voi vielä olla ku mulla oli torstaiks jotai menoa,MUTTA MITÄ?!

On tää kumma miten pää on hapertunu äidiks tulon jälkeen.

Hmm. On toi liikunta kumma juttu kun se piristää aina. Olen alkanut käymään yhden kaverin,Aleksin kanssa aina lenkillä, ja heti on paljon parempi olo kun on ulkona,ja saa hölpöttää niitä näitä, kukaan ei kysele eikä vaadi mitään, vaan saa puhua mitä haluaa tai olla puhumatta.

Joten voisin varmaan taas todeta että mulla ON maailman parhaat ystävät ja kaverit.

Hyvä ystävä on kuin aspiriini
- se auttaa.

Hyvä ystävä on kuin nastarengas
- se ei petä.

Hyvä ystävä on kuin sadekuuro
- se virkistää.

Hyvä ystävä on kuin kesä
- se on aina odotettu.

Hyvä ystävä on kuin koti
- siitä ei voi koskaan luopua

Mutta aika surullista silti, mulla on tyttöystäviä niin vähän.kaikki mun kaverit ja ystävät "oikeessa elämässä" on poikia.. tasan 2 tyttöä käy meillä enää :O mutta..noh. ei kai ne sit ystäviä ollutkaan ..


ja voi juku että oon itteni vaikeeseen asemaan asettanut. Olen tässä alkukesän/kevään mittaan tutustunut yhteen poikaan, ja mä tykkään siitä omallalaillani paljon.. MUTTA, ku mä en tiedä et tykkäänkö mä siitä omallalaillani enempi Kaverina,ku "sillei" ?
Tää poika ois ihan valmis seurustelee mun kans ku sanois vaan sille JOO, mutta mä oon yrittäny selittää sille että en mä tiiä ja plääh. kyllä te tiiätte.
Noh, eikä siinä, mutta olen alkanut viettää paljon aikaa myös yhden kaverin kans kuka on aina ollut vähän etäisempi, mutta nyt.. siitä mä tykkään vähän "sillei" mut siitä en tiiä et mitä se ajattelee,enkä välttämättä haluakkaan.

ENHÄN MÄ EDES OLE VALMIS SEURUSTELEMAAN KENENKÄÄN KANSSA!


Tai siltä musta tuntuu ainakin, veikkaan että järkevintä olis olla yksin niin kauan et saan päässä kaikki asiat järjestykseen. Kuka edes OIKEASTI haluaa minkää ongelmakimpun kans seurustella?

Taas uneton yö edessä. Ahdistus iski taas kunnolla päälle.
Miten mä voin auttaa ketään mun kaveria missään niin kauan kun en itsekään tiedä mikä on hyvä ja mikä ei.
Miten mä osaan koskaan tehdä mitään oikein jos mä en oikeesti vaan tiedä mitä itsekkään haluan?


Miksi mun pitää olla näin hukassa?!

Voisko joku näyttää mulle oikean suunnan,kertoa et mä kyllä kelpaan tälläisenä ja tulen pärjäämään elämässä?

Miten mä voin luottaa siihen että saan tuosta pojusta edes kelvollisen ihmisen kasvatettua, kun itsellä on niin kelvoton,turha olo?

Oletko lintu, upea joutsen vai siipirikko?
Oletko vahva kuin vanhempi sisko vaiko sittenkin lapsi?
Oletko laivan neitsytmatka vai haaksirikko?
Onkohan aina pakko toisten toiveet täyttää?

Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa.
Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta.
Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa.
Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta.
Tyttö epäkunnossa... Siltäkö tuntuu sinusta?

Hei, kaikki laskee sun varaasi aivan helvetin paljon.
Susta odotetaan jotain kuningatarta tai pelastajaa.
Annetaan sun olla vielä nuori, vähän aikaa.

(herra ylppö&ihmiset- tyttö epäkunnossa)

Joskus musta tuntuu että tää kaikki yksinolo ja kaikki on liian suuri taakka mulle kannettavaksi. Mua pelottaa et mitä jos mä romahdan kokonaan. Mitä mun pojalle sit tapahtuu? miks mulla on niin kamala näyttämisen halu, että pärjään? miksen voi pyytää apua? tällä hetkellä mulla on helvetin paha olla ja olo,että en todellakaan pärjää yksin.

Miksi mun pitää esittää hyvinvoivaa ja pärjäävää jos en sellainen ole? tai tällä hetkellä olo ei ole ainakaan semmonen. pelottaa.

ei mun olo enää huomenna ole tälläinen kun pojun kanssa touhuaa,mutta jossain takana se kalvaa mieltä kuitenkin.

ah,welcome viikonloppu

Kohta pääsee taas maaseudun rauhaan,IHANAA :)
Lähdetään pojun kans mun äidin luokse,saa olla ihan rauhassa ja JEEEEEE!
Pääsen varmaa mato-ongellekkin :D
huomenna ois sit ne serkun juhlat ja illalla lähden juoppokuskiks,ja kuskina olokin on kivaa.
Ihanaa ku on paljon tekemistä ni ei tarvii olla kotona yksinään :)
Ja sunnuntaina sit haen pojun meidän äidiltä, pojulle tulee nyt yli parin viikon tauko ettei nää isäänsä,mut se isä ei ite halua pojua nyt ottaa..

.."Perillä" on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan

Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa,
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen,
mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista,
eikä tahdokaan..

(pmmp-matkalaulu)

Toi kuvaa mun fiilistä nyt niin hyvin. Ihanaa päästä pois,jee. ja VIELÄ KERRAN jee.

jotenka nyt kun koneen suljen ni mua ei näy ku vasta sunnuntaina varmaankin.
paitsi tänää illalla ehkä saatan käydä facebookissa (ai mikä riippuvuus?)

Toivottavasti tuis nyt hyvät kelitkin.


Kivaa viikonloppua kaikille, kommenttia saa jättää ;)
 täällähän käy yllättävän monta ihmistä :o

Torstaita.

Voi katsokaa miten ihana kesäarvonta täällä on :)

Nyt ois tapetit lähtenyt seinistä,maali valintoja tehty ja hakattu päätä seinään vaikean päätöksenteon kanssa.. :D
Mut jospas noi värit tosta aukeis pikkuhiljaa et mikä on hyvä ja sillai :)

Eilen olin hullu, kävelin 6km,ja shoppailin 5tuntia! rahaa meni huimat 30€.

Ja mulla on festarikuume. Tahtois festareille mut taispa jäädä menemättä, noh, mut pääsen heinäkuussa kuitenkin kaveriporukalla kalajoelle, ja käsky kävi, että pitäisi osata koko viikonloppu olla ilman pojua. Saapa nähdä,näinkö sitä hennoi olla niiiiin pitkän ajan ilman.

Mulla oli äsken jotain tosi hyviä juttuja kirjoitettavaks,mut oli niin lennokkaita ajatuksia ett äne katos jo mun päästä ennenkun kerkesin kirjoittamaan.



Onneen ei tarvita kuin pikkumatka kauppaan...
kirjastoon...
leikkipuistoon...
käsikädessä oman lapsen kanssa...
ja pikkuiselta saadut halaukset...
ja suukot ja häneltä saadut naurut...
ne imeytyy verenkiertoon...
ja sitä kautta sydämmeen...

Päiväkahvi hetki,RAUHASSA

Onpas ihana kun saa istua hetken tekemättä mitään, nauttien vain hyvästä kahvista,ilmasta ja toki hyvästä mielestä. :)
Poju nukkuu,raukka parka joutunut eilisestä lähtien leikkimään yksin kamalan paljon, mä olen repinyt tapetteja seinistä ja miettinyt uutta järjestystä koko kämppään.
VVO:lla on hyvä se muuttoetu, saa tapetit ja maalit hakea jostain ni saa oikean kodin näköisen kodin :)

Tänään pitäis lähteä vielä vähän kirpparille pyörii, jos löytyis jostain joku kiva paita viikonloppuna oleviin ylioppilasjuhliin. Ja jos kävis ostamassa vähän kasveja parvekkeelle.
Kyllä tää tästä vielä.


Voikun tää hyvä mieli jatkuis. Mut kurkussa kuristaa taas se surumielinen olo. MIKSIMIKSIMIKSI? Miksen saa vain olla,ja olla onnellinen?! Miksi pitää tuntea pahaa oloa? MIKSI?!
Miksi en saisi edes tuntea näitä tunteita? Olen niin monesti kuulllut että minun pitäisi olla vain onnellinen,koska olen eronnut, ja itse sitä halusin. Olin jättäjä enkä jätetty.
Tekeekö se minusta KYLMÄN ja tunteettoman,jos en halua elää suhteessa mistä ei mitään kumpikaan saa?
Miksi en saisi olla surullinen,vaikka tätä halusinkin?

"..En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

Mä tiedän tiedät sen, mut sitä siedä en,
totuutta kiellä en, sä aiot niellä sen.
Sä tiedät tiedän sen, mut sitä siedä en,
kun mun on paha olla, sun on paha olla.

he heei, he heei nyt mä lähden menemään
e eei, e eei en aio jäädä tänne näin
en aio katsoo taakse päin, ovi kiinni sinne jäi
Nyt mut on hyvä olla, sun on hyvä olla.."

(Kapasiteettiyksikkö-erobiisi)

Toi vaan kuvaa meitä Niin hyvin.

Olen alkanut kuuntelemaan Ismo Alankoa. Se on ennen ollut kauhea inhokki muutamaa kappaletta lukkunottamatta, mitä ihmettä mulle tapahtuu?