Taas uneton yö edessä. Ahdistus iski taas kunnolla päälle.
Miten mä voin auttaa ketään mun kaveria missään niin kauan kun en itsekään tiedä mikä on hyvä ja mikä ei.
Miten mä osaan koskaan tehdä mitään oikein jos mä en oikeesti vaan tiedä mitä itsekkään haluan?


Miksi mun pitää olla näin hukassa?!

Voisko joku näyttää mulle oikean suunnan,kertoa et mä kyllä kelpaan tälläisenä ja tulen pärjäämään elämässä?

Miten mä voin luottaa siihen että saan tuosta pojusta edes kelvollisen ihmisen kasvatettua, kun itsellä on niin kelvoton,turha olo?

Oletko lintu, upea joutsen vai siipirikko?
Oletko vahva kuin vanhempi sisko vaiko sittenkin lapsi?
Oletko laivan neitsytmatka vai haaksirikko?
Onkohan aina pakko toisten toiveet täyttää?

Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa.
Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta.
Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa.
Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta.
Tyttö epäkunnossa... Siltäkö tuntuu sinusta?

Hei, kaikki laskee sun varaasi aivan helvetin paljon.
Susta odotetaan jotain kuningatarta tai pelastajaa.
Annetaan sun olla vielä nuori, vähän aikaa.

(herra ylppö&ihmiset- tyttö epäkunnossa)

Joskus musta tuntuu että tää kaikki yksinolo ja kaikki on liian suuri taakka mulle kannettavaksi. Mua pelottaa et mitä jos mä romahdan kokonaan. Mitä mun pojalle sit tapahtuu? miks mulla on niin kamala näyttämisen halu, että pärjään? miksen voi pyytää apua? tällä hetkellä mulla on helvetin paha olla ja olo,että en todellakaan pärjää yksin.

Miksi mun pitää esittää hyvinvoivaa ja pärjäävää jos en sellainen ole? tai tällä hetkellä olo ei ole ainakaan semmonen. pelottaa.

ei mun olo enää huomenna ole tälläinen kun pojun kanssa touhuaa,mutta jossain takana se kalvaa mieltä kuitenkin.