Nuha se senkun jatkuupi..

niiskniisk. Ollaan pojan kans molemmat oltu reilu viikko nuhassa,voisko tää jo pikkuhiljaa helpottaa? Ei tää onneks paha ole mutta ois kiva nukkua yötkin. Poju ei pahemin heräile,mutta itse kyllä herään sen köhinöihin ja niiskutukseen.

Jalkakin voi jo vähän paremmin, kipeä se on edelleen,mut tää lääkärikammoinen ei mihinkään lääkäriin halua! Et kai siihe ei mitään pahempaa tullu ku vieläki kestän yksin :D

Tiiätteks, musta on hyvä olla yksin. Tällähetkellä. Illalla se voikin olla eri. Mut vaikka mun on hyvä olla yksin,ni silti on kauhea kaipuu jonkun viereen. Mut onneks on noita ystäviä mitkä tulee ja halaa kun näkee et on surku olla.
Ja voi että mua ÄLLÖTTÄÄ ihmiset,pariskunnat, mitkä tulee tämmösen yksin olevan ihmisen luokse ja sit kiehnää koko aja toisissaan kiinni.yöks.
Mun mielestä se ei ole edes kohteliasta.

Viikonloppua odotan jo ihan tohkeissani. Jos suljettais päästä pois ne kaikki mitä jos ajatukset mitä tulee ton Pojun takia mieleen. mitä jos koira-allergikko poika meneekin koskemaan isänsä vanhempien äkäiseen ja allergisoivaan koiraan ja saa kauheat oireet?mitä jos pojan mummo ei usko allergiaan ja pitää koiraa silti sisällä?mitä jos se mummo ei usko ruoka-allergia juttujakaan ja menee syöttämään sille jotai allergisoivaa? mitä jos siellä sattuu jotain?
No joo, ehkä ihan normaalia pelätä kaikkea, mutta toi mummo nyt on semmonen et se ei kuuntele meitä vanhempia yhtään. sillonkun poju oli 7kk ni ois halunnu syöttää sille tikkarin,jouluna salaa syötti suklaata paljon, meinaa syöttää hunajaa suoraan purkista (alk. 4kk-->>) ei usko nukkuma-aikoihin,ym ym ym. lista olisi loputon. mut kai mun on vain pakko luottaa että kaikki menee hyvin. Ja noi ruoka allergia jututkin on sen mielestä vaan tottumattomuutta ruoka-aineisiin.
huoh. Täytyy vaan yrittää ajatella että pojulla on oikeus isänsä puolenkin sukulaisiin ja pakkohan sen on niitä nähdäkin.
Ja mä tiedän et Pojun isä tietää näistä mun peloista ja lupasin kirjottaa lapulle kaiken mitä Poju ei saa syödä ym. et jos se sit menis sen mummelinkin päähän,TOIVOTTAVASTI.

Olla onnellinen saan hetken sen,
kun kuulla sun äänesi saan.
Silloin silmäni sulkea tahdon
ja kulkea jaksan mun polkua vaan.
Tie on tuskallinen, vaarallinen,
jos kuulla en ääntäsi saa.
Tahdon silmäni sulkea, kanssasi kulkea,
jäävät mun murheeni taa.

(yö-parrasvalot)

http://www.youtube.com/watch?v=D5Fj5WvrhVw&feature=related

kappaleen kuuletta linkistä,aivan ihana, kyyneleet silmiin nostattava.