Haidin kysymykseen ajattelin vastata näin paremmin kaikille..
Aloin tänään siis leikkimään sellaista ajatusleikkiä, että Mitä jos muuttaisin pois täältä?
Ja katselin sit Etelä-Savosta töitä ja BLING! siinä se oli. Unelma työpaikka,suht tutulta paikkakunnalta, jossa veljenikin asuu.
Jatkoin vielä tätä leikkiä, ja katselin meille kotia ja BLINGBLINGBLIG, mahtava asunto,rivitalosta,unelmapaikka. ja H-A-L-P-A.
Siinä vaiheessa tämä ajatusleikki ei enää' tuntunutkaan leikiltä vaan päähän iskeytyi ajatus: "Mitä jos oikeasti hakisin tuota paikkaa ja muuttaisin täältä pois?!"
Ja noh... Enempää ei kai tarvitse sanoa.
Mutta totta puhuen, mikä minua täällä pidättelee? ei mikään. Kaverit. mut siinäpä se.
Jotenkin himottais ajatus,että oikeasti lähtisin, ns. "alottaisin alusta"..
Veljen tyttöystävälle puhelimessa sitten tänään puhuin asiasta,ja se se vasta innostuikin.
Varma asunto jo mulle olis hänen äitinsä kautta.
Haluaisin kuitenkin muuttaa Täältä pois,ei kaupunki ole mua varten. Haluan et Poju saa kasvaa sivummassa ihan rauhassa.
Työpaikan yhtenä hyvänä puolena mainittakoon,että Pojukaan ei joutuisi olemaan hoidossa,kun jonkun 6-7h päivässä. säännölliset työajat, ja työ on just sitä mitä haluan tehdäkin!
MUTTA. Pelottaa että näkisikö toi poju enää melkei koskaan isäänsä. Kiinnostaisko sitä isää ajaa joku parin tunnin matka välillä? Toki mietin sitäkin et kyllähän itsekin kulkisin tännepäinkin,että ei hänen yksin tarvitsisi kaikkia hoitaa,mutta silti.
"...hei nyt me tehdään talo sellainen, josta pois sä pääse et milloinkaan
ainiaan, siellä pysyt ainiaan
hei tehdään ulos aita sellainen, jonka yli pääse et milloinkaan
ainiaan, siellä pysyt ainiaan
sillä ihmismieli muuttuu, ei pysy paikallaan
aina jotain puuttuu, se tahtoo tanssimaan .."
(indica-lasienkeli)
Ja ehkä mua vähän pelottaakin.
P.s. Mikäå veljen tyttöystävä on mulle?tai mkikä mä sille? onks meille niitä "hienoja" nimiä?
Tuohan on hienoa :)
VastaaPoistaIhan oikeasti, mikä sua pidättelee aloillas, jos kerran haluat muuttaa eikä kaupunki ole sua varten? Parin tunnin ajomatka ei nyt loppujen lopuksi ole edes niin paljoa - oman lapsen takia. Jos siihen ei pysty, niin ehkä on parempi ilman.
Jos mulle tulis eteen tuollainen tilanne niin ottaisin ja lähtisin heti enkä huomenna.
Itseasiassa kun mulla(hyvällä tuurilla meillä) on edessä muutto opiskelujen takia ja musta tuntuu että mä riudun, kun en pääse toteuttamaan tuota vielä.
Tsemppiä sulle ja pojulle mitä ikinä päätätkin. ♥