Auauauauauau

Juuri kun luulin et kaikki on hyvin niin sit mun ihan iki oma helvetti pääsee taas sydämmessä valloilleen.

Henkeä ahdistaa,itkettää, vapisuttaa. Tunnen olevani niin heikko,heikko tällä hetkellä.
AUTTAKAA!!!!
mä en kestä.

Ja kaikki siis johtuu iha nsiitä,että tuossa aamukahvin kanssa vähä facebookkailin, ja ja .. löysin sieltä sit yhden miehen profiilin,näin sen kasvot.

Ja sitten koko sydämeni ja kaikki ropisi pikkuhiljaan lattialle kauniiksi kasaksi,jäljelle jäi vain tuska.











Tää mies, on se, kuka käytti minua hyväkseen ja vei neitsyyteni vasten tahtoani.

noniin!

Jospas nyt sit jatkais.. vähän taas venähti tää jatkaminen.. :D
Tosiaan,eilen tein ekaa kertaa elämässäni kaurakeksejä. Ja eka pellillinen tottakai paloi :D

Oli kyllä ihana kun se mun serkkupoika kävi meillä,se ei täälläpäin oikeasti asu ni harvoin näkee..

Poju menee huomenna isänsä luokse, 3 viikon tauon jälkeen.
Viikonloppuna ois tarkoitus käydä meidän isää ja sen naisystävää moikamassa, ja samoten meiän äitiä. sit meinasin lauantaina jättää ton pojun "hoitoon" meidän äitille ja meen ihastelee kaverin taloa, minkä ne vasta osti.. lievä talokuume havaittavissa luultavasti sen jälkeen.. :D

Ja muita tunteita kuvatakseni:

Älä enää hierrä rikki
jää sydämeni sisään
Jos et minuun aiokaan jäädä,
mä näytän polun ulos
Sillä vieraat ne haisee ja vie täällä tilaa,
ne huoneilman pilaa
Älä enää hierrä rikki, on minussa tilaa
joko pelottaa?

http://www.youtube.com/watch?v=ylEYv-UOP58

jännittää-ää-ää

Huih, nyt sit on tehty tulevaisuutta varten "isoja" askeleita.
Hain eilen pojulle hoitopaikkaa. Ja itselläni olis tossa työhakemus, kirjekuoressa merkkiä vaille lähdössä matkaan.. En yhtään ihmettelis, vaikka repisin koko kirjeen ja unohtaisin työhaaveet,toi hakemusken teko on aina semmosta et usko omaan itseensä loppuu.
Mistä työkokemuksesta siihen kirjottaa? :D "olen ollut kotiäiti, joten olen pitkäjänteinen ja en pelkää pahoja hajuja" :DD
Pahoja hajuja nimenomaan,palo nimittäi kaurakeksi pellillisen..

voi pojat. mun serkku soitti just et tuleek ohta käymään,nyt äkkiä housut jalkaan ja jatkan myöhemmin :)

:)

Mulla on hyvä päivä tänään. Niin mä päätin.

Ajattelin tehdä tänää itselleni kunnon ruokaakin. Ettei menis taas sille linjalle,et syö jotain kun muistaa.

Silläpä meinasinki tehdä sellasta ruokaa mikä ei omista nimeä :D

Siihen tulee :

Kanasuikaleita (itsellä niitä liekkisuikaleita maun takaamiseksi)
Herkkusieniä purkki
Ananaspaloja purkki
Valkosipulitomaattisosetta
(jalapenon palasia)

Sit paistetaa vaan kanat, yleensä olen pieninyt sienet ja ananakset vielä pienemmiksi, jos jääkaapista löytyy,niin paprikakin sopii hyvin joukkoon, ja heittäny eka sienet ja ananakset pannulle,ja sit vasta tomaattisoseen/murskan mitä se nyt onkaan. Ja vähä mausteita tottakai maun mukaan.
Ton mössön kanssa sopii tosi hyvin Nuudelit tai riisi.

Koska mä teen tota tulisempana versiona ja poju sitä ei voi syödä, ni luultavasti syön seuraavat 3 päivää tota ja nuudelia, sit seuraavat 3 tota ja riisiä :DD

En mä vaan ole opinut tekemään ruokaa vaan kahdelle. Lapsuuden kodissa tottu tekemään 6hengelle vähintään ruokaa, niin vähän isoja noi meidän ruoka määrät ;)
Siis meitä asui 6 kotona,mut yleensä äidin miesystävän vanhempi poika saattoi olla meillä, tai joku meidän serkuista tai kavereista..
Nooh,ehkä mun pitäis vaan etsiä mies kenen kanssa perustetaan suurperhe, sellanen vois olla aika kiva.

Itseasiassa, yks mies, joka asuu melkein meidän naapurissa ni ois ihan kiva,ja tuntuu siltä ett äse haluais vähä paremmin tutustuakin,ollaan netissä siis juteltukin.
Mua vaa vähän mietityttää, kun sillä on tyttö. Siis 2vuotias tyttölapsi,aivan oikein. Ja nyt kaikki miettii että "mitä sitten,onhan sullakin 1,5v poika?!" ja ei siinä muuten mitään, suloinen tyttö on ja kaikkea, mutta.. MUTTA.
Se tyttö on kirjoilla isänsä luona ja niillä on "yleensä" se vuoroviikko- tapaamissopimus. SE mua mietiyttää.

Tiedän,ajattelen asioita liian pitkälle mutta en osaa olla miettimättä jo sitä,että mitä jos alettais joskus seurustelee,saati muutettais yhteen, ni ei kai se tapaamissopimus vois moisena pysyä?
Siis jo ihan lapsien kannalta,eiks se ole kauhean raskasta?
Siis jo sen tytön kannalta,ku koti vaihtuu viikon välein. Tai jos asuis yhdessä,niin miten poju siihen suhtautuis,et joka toinen viikko sillä on siskopuoli kotona ja jokatoinen viikko ei.


Mä en osais ees omalle kohdalle ajatella et jos ei ois sillai yhtä kotia.
Äh,en mä osaa nyt pukea mun ajatuksia sanoiks
No mut ehkä mä yritän olla ajattelematta koko asiaa.

T: Kokki 3:nen joka ei osaa tehdä kun minimissään 6litraa hernekeittoa :D

Sunnuntaita.

Mulla oli äsken pää täynnä asiaa mitä piti kirjoittaa mut arvatkaa vaan,onko enää?

Mun pepperonipaprika kukkii :) tuskinpa siitä mitään satoa tulee mutta kukkii kuitenkin,se nyt lähinnä oli sellainen kokeilu et voiko siitä oikeasti jotai tulla. tosin ne alko kasvamaan vasta heinäkuussa kunnolla,vaikka kylvin ne siemenet jo toukokuussa,mut toi poju piti huolen et kaikki mitä ämpäriin tulee,niin häviääkin..:D

mut ei se mitään,kiva kun aksvaa edes jotain parvekkeella. Yleensä mulla on ollut tomaattia ja mansikoita mut tänä vuona en niitä laittanut ollenkaan.

ja sit tein vähän hyvän löydön yks päivä. voi juku. Torstaina kävin kaverin ja veljen tyttöystävän kanssa kaupungissa shoppailee, löysin spirit storesta 7€:lla kengät.



Kuva on aika huono,mutta jospas siitä jotain tolkkua saisi :) noi on musta aika ihanat, varsinkin noi ketjut tuolla takana on kiva yksityiskohta.

ja löysinhän mä pojulle sellasen lippahatun syksyksi,ja muumitoppahatun talveksi :)
ne tosin ostin kirpputorilta mut ei se mitää :)

Me aletaan pikkuhiljaa parantumaan kunnolla,jee.

Mun tekis mieli lähteä jo töihin,mutta en mä tiedä onko mun vielä järkeä lähteä, en periaatteessa voita siinä mitään. paitsi sen että saisin oikeesti tehdä jotain muuta kun istua kotosalla.. mut riittääkö se, jos tulot ei paljon suurene,mutta menot suurenis kyllä? :D
noh, täytyy vielä miettiä.

Ja vähän tätä ystävä asiaakin.. vähän mua alkaa oikeasti ketuttamaaa tää mun entinen "parasystävä", nykyään "kaveri"... sillon meidän eron aikaanhan se lupas tulla vahtimaan pojua ihan millon vain apua tarvitsen, ja kyllä se kerran olikin 15min, pojun kanssa,kun kävin kelalla. mut sehä on alko seurustelemaan samoihin aikoihin,ja tuli siihen tulokseen että hän ei kavereita tarvitse, eikä siitä ole sen jälkeen kuullut mitään. kaikki meidän yhteydenpito tapahtuu mun puolelta. Joo mä tiedän, silläkin on ollut rankkaa, mutta ei se tunnu sitä tajuavan,(vaikka suoraan olen sanonut) että jos se meille tulee niin ei meidän tarvitse puhua vain surullisista asioista, vaan jostai iloisista ja tukea sillälailla toisiamme.
mutta ei. viime viikolla soitin ja pyysin kahville, lupasi tulla mutta ei näkynyt. saman puhelun aikana kysyin,että voisiko hän tulla joku päivä meille vajaaks tunniks vahtimaan pojua, jos varaisin vihdoin gynekologille ajan (pitäny varata 3kk) ja vastaus oli JOO TOTTAKAI TUUN. perään tuli viesti et en muute tulekkaan, et miks pyydät mua aina vaan lapsenvahdiks?! siis mitä kettua?!?!?! minkä takia itse on sanonut että voi ja haluaa olla pojun kanssa. Ja hän hyvin tietää,että mulla ei ole ketään kuka viikolla voisi pojua katsoa, ja hän istuu työttömänä kotona niin luulisi että aikaa riittäisi myös siltä poikaystävältä muille.
Ja ei sillä, en mä nyt sitä vain lapsenvahdiks halua, jos ei tule ni ei tule, no can do, mutta tässä asiassa mua ärsyttää eniten toi,et miks pitää luvata, jos ei edes halua? miksei sanonut puhelimessa suoraan ettei halua tulla? argh.
mut nyt pääätin että anti olla,en ala kenenkään perässä roikkumaan, ottakoon sit yhteyttä kun/jos kiinnostaa.

hups..

vähän pääs unohtumaan toi jatkaminen.

mut jee , mä sain mun serkulta pyykkikoneen, kun se tosiaan hajos varmaan kuukausi sitten..
Luojan kiitos hän halusi auttaa,eipä olis ollu rahaa uutta alkaa ostamaankaan.

Ollaan pojun kanssa molemmat jossain kesänuhassa. :( toivottavasti tämä ei kauaa kestäisi.

Olen miettinyt töihin hakemista. mutta en tiedä toisaalta,että onko mun järkeä viielä lähteä töihin, mut oari kivaa paikkaa täällä olis auki. Ainut mikä mietityttää ni on toi taloudellinen tilanne. töihin jos menisin ni mun pitäis ostaa auto + siitä tulevat kulut, hoitomaksut ja sit jäis kuitenki kotihoidontuki ja mahdollisesti asumistukikin pois,eli helpottaisko se yhtään tilannetta kuitenkaan?vai jäiskö pakollisten jälkeen vaan vähemmän talouden pyörittämiseen? jossain vaiheessa pitäis alkaa maksaa opintolainaakin pois, mut milläpä makselet?
Noh,ehkäpä tästä kaikesta jo skus vielä jotenkin selviä..


Ollaan muuten herätty aamulla 5 aikaa tänään,elkää kysykö miksi. tai jos kysytte,niin kysykää pojulta :D mä tossa sitten keittelin suklaavanukasta ja odotan et poju alkais nukkumaan "päiväunia" (HUOM: klo 7:32) et pääsis itekki nukkuu vielä vähän.
Hyvin kertynyt univelkaa tän nuhan aikana nimim. viime yönä kerkesin vajaa 4h nukkua.


Ihanaa, tilasin itselleni kynsikoristeita Julilelusta yks päivä, tulee itellekkin paljon parempi olo, kun on kynnet kauniit :) Niin ja magneettikorun. Ja paljon jäi mitä vielä haluaisin :)


Mun veljen tyttöystävä, ja serkun ex-tyttöystävä tulee meille huomenna <3 Ihana nähdä tyttöjä pitkästä aikaa, saapahan kunnolla juteltua kaikki asiat sitten :) ei ollakkaan juhannuksen jälkeen kolmestaan nähty. Kumpaakin vuorotellen mut saapahan kunnolla päivitettyä tiedot ku porukalla nähään :D
Saa nähä mitä kaikkee tekemistä sitä keksis, ne tosiaan tulee ke aamuna, ja lähtee to päivällä :) Ajattelin mä saunan niille lämmittää ja tehdä jotain hyvää ruokaa,mutta mitä sitä tekis?

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.
Älä kurje perässäni, en ehkä johda.
Kulje rinnallani ja ole ystäväni.
-Alber Camus

ompas pitkä aika viime kirjoituksesta...

Se on jännä, kun kirjoittaminen on aina auttanut oloani, mutta nyt se ei meinaa enää onnistua :( ei oikein aina tiedä miten ajatukset järjestäis..

Se mies kävi ja sen takia olen ihan romuna. Aargh. Se sitten sai murjottua kaiken mun hyvä äiti-olon johonkin maanrakoon, arvostelemalla kaikkea ja sanomalla miten mun pitäis asiat tehdä, epäsuorasti ilmaistuna Pojusta ei tule yhtään mitään jos mun kans elää näin.
Joo,mä tiiän,ettei mun pitäis kuunnella mutta.. ei sille voi vaan mitään. Ne sen puheet tunki vaan korvasta sisään eikä löytänyt reittiä ulos, ja siellä ne nyt kalvaa.

Muutenkin tuntuu ettei mistään tuu mitään. Mun arvostus mua itseäni kohtaan on hävinnyt myös tyystin, kiitos ihmisten ketkä ei osaa tehdä mitään muuta kun mustamaalata toisia ja sit niitä kuulee itekki et mitä itsestä on puhuttu ja siinäpä sitä sitten onkin.
Pahinta ihmisistä tuntuu olevan, kun mun parhaat ystävät on poikia, ja ei ihmiset näköjään tajua että tytöt ja pojat voi oikeasti olla vain kavereita.

Onneks me saatiin viime viikolla olla 4 ihanaa päivää mun porukoitten luona. Pikkuhiljaa äidin "uus mies" alkaa tuntumaan mulle vihdoinkin sellaiselta isähahmolta, johan se on 11 vuotta meillä asunutkin :'D

täytyypäs jatkaa kohta,puhelin soi :)

pää hajoaaa!!!!!!!!! en jaksa enää.

johanna kurkela- ehkä ensi elämässä

huuhhuh

Jopas on taas ollu vilinätä. Viime viikolla käytiin teipauttaa Pojun kans sen kulma, se onnistu hienosti kaatumaan sohvan käsinojaa päin. voi hitto miten säikähdin!


Viikonloppuna käytiin kaverin ja sen muksun kanssa Ähtärin eläinpuistossa,ja oltiin siellä leirintäalueella mökissä yö. oli ihan mielenkiintonen reissu :)

Muuten päivät onki menny rannalla istuen ja leikkien tai kotona siivoillen.

Jännittää vähän sen miehen tulo. Ollaan nyt viikonlopun ja alkuviikon aikana puhuttu puhelimessa jonku verran, ja ihan samalla aaltopituudella tunnutaan olevan kaikesta, mut kattoo nyt.
Siihen vois melkein ihastua.

Nää ystävyysasiat vaivaa vieläkin,mut ÄH, en jaksa.

Jopa on kiirettä riittänyt

Juhannus meni loistavasti,hyvässä seurassa ja mukavaa oli ja ihanaa kans,vaikka välillä kamala ikävä riivaskin ,mut onneks pojullakin oli mennyt ihan hyvin isänsä kanssa :)

Alku viikko oli yhtä hulinaa, ja hulina jatkuu ens viikkoon asti. sit taas hiljenee hetkeks,luojan kiitos.
Tänään kävin pyörimässä alennusmyynneissä,melkeinpä tuloksetta, yks normi hintainen uimapuku tarttui mukaan :D

Mies asioita ei ole,eikä tule. Okeiokei, nyt huijasin,suostuin mä ens viikolla lähtee treffeille yhden pojan kans,mikä mikkelistä asti tänne tulee, tosin se kyllä joutuu tulee meille kahville,kun sillä on vasta illalla aikaa mulle,tietenki sillei et pojun pitäis jo nukkua ni mäkään täältä mihinkään voi lähteä :D

Miten mä saan ton pojan nukkumaan jatkettavassa sängyssä? se lahjakkaasti osaa hajottaa eka pinnasängyn,ja sit matkasängynki jotenka pitäis pikkuhiljaa siirtyä jatkettavaan..


You´re the light at the end of the tunnel
The beacon fire in the dark
The glimmer of hope and truly the meaning of my life

I say this with all of my heart:

You are the only one for me
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the One

( sentenced- You are the One )

Kappaleen voitte kuunnella täältä

Nuha se senkun jatkuupi..

niiskniisk. Ollaan pojan kans molemmat oltu reilu viikko nuhassa,voisko tää jo pikkuhiljaa helpottaa? Ei tää onneks paha ole mutta ois kiva nukkua yötkin. Poju ei pahemin heräile,mutta itse kyllä herään sen köhinöihin ja niiskutukseen.

Jalkakin voi jo vähän paremmin, kipeä se on edelleen,mut tää lääkärikammoinen ei mihinkään lääkäriin halua! Et kai siihe ei mitään pahempaa tullu ku vieläki kestän yksin :D

Tiiätteks, musta on hyvä olla yksin. Tällähetkellä. Illalla se voikin olla eri. Mut vaikka mun on hyvä olla yksin,ni silti on kauhea kaipuu jonkun viereen. Mut onneks on noita ystäviä mitkä tulee ja halaa kun näkee et on surku olla.
Ja voi että mua ÄLLÖTTÄÄ ihmiset,pariskunnat, mitkä tulee tämmösen yksin olevan ihmisen luokse ja sit kiehnää koko aja toisissaan kiinni.yöks.
Mun mielestä se ei ole edes kohteliasta.

Viikonloppua odotan jo ihan tohkeissani. Jos suljettais päästä pois ne kaikki mitä jos ajatukset mitä tulee ton Pojun takia mieleen. mitä jos koira-allergikko poika meneekin koskemaan isänsä vanhempien äkäiseen ja allergisoivaan koiraan ja saa kauheat oireet?mitä jos pojan mummo ei usko allergiaan ja pitää koiraa silti sisällä?mitä jos se mummo ei usko ruoka-allergia juttujakaan ja menee syöttämään sille jotai allergisoivaa? mitä jos siellä sattuu jotain?
No joo, ehkä ihan normaalia pelätä kaikkea, mutta toi mummo nyt on semmonen et se ei kuuntele meitä vanhempia yhtään. sillonkun poju oli 7kk ni ois halunnu syöttää sille tikkarin,jouluna salaa syötti suklaata paljon, meinaa syöttää hunajaa suoraan purkista (alk. 4kk-->>) ei usko nukkuma-aikoihin,ym ym ym. lista olisi loputon. mut kai mun on vain pakko luottaa että kaikki menee hyvin. Ja noi ruoka allergia jututkin on sen mielestä vaan tottumattomuutta ruoka-aineisiin.
huoh. Täytyy vaan yrittää ajatella että pojulla on oikeus isänsä puolenkin sukulaisiin ja pakkohan sen on niitä nähdäkin.
Ja mä tiedän et Pojun isä tietää näistä mun peloista ja lupasin kirjottaa lapulle kaiken mitä Poju ei saa syödä ym. et jos se sit menis sen mummelinkin päähän,TOIVOTTAVASTI.

Olla onnellinen saan hetken sen,
kun kuulla sun äänesi saan.
Silloin silmäni sulkea tahdon
ja kulkea jaksan mun polkua vaan.
Tie on tuskallinen, vaarallinen,
jos kuulla en ääntäsi saa.
Tahdon silmäni sulkea, kanssasi kulkea,
jäävät mun murheeni taa.

(yö-parrasvalot)

http://www.youtube.com/watch?v=D5Fj5WvrhVw&feature=related

kappaleen kuuletta linkistä,aivan ihana, kyyneleet silmiin nostattava.

heissan taas

mitähän sitä tänään kirjoittais :D

Voi apua, vähn mä oon peloissani,kauhuissani ja innostunut etukäteen jo.
Poju menee koko ens viikonlopuks isälleen. en oo ikinä ollu siitä niin pitkää aikaa erossa!
Miten mä osaan nytkään olla?
Nyt sit meni juhannus suunnitelmat uusiks.. Kai mä nyt sit lähden katsastaa sitä mäntyharjua ja meen mun veljen luokse,tai oikeestaa veljen anoppilaan juhanukseks.. sinne on menossa pari meiän serkkua ja niitten kaveriakin,et tuttuja kaikki :)
enää pitäis jostai autoa saada lainaks ni ois noi kyydit helpommat.

Sit lauantaina varmaan tuun takas ja lähden käymään kaverin mökillä joten kiirettä piisaa,mut ei se toisaalta haittaa, jos ei niin paljon tuis pojua mietittyä ja ikävöityä sitten. TOIVOTTAVASTI.

oli ihana lauantaina olla siskon kanssa koko päivä. pitkään aikaan ei olla kahdestaan saatu olla joten piristi kumpaakin :) <3

Poju nukkuu ja mun jalkaan sattuu. hitto ku meidän pesukone alko linkouksen aikana pomppii päin seinää ni oli pakko sitä siirtää vähän ettei mee pyykkikaapista läpi ni sehä rysähti suoraan pikkuvarpaan päälle :/ nyt sit jomottaa ja varvas sinertää. katotaa ny et meneekö tää ohi vai pitääkö lääkäriin lähteä -.- sehä tästä puuttuisikin..

aiempaan merkintään jatkoa..

Haidin kysymykseen ajattelin vastata näin paremmin kaikille..

Aloin tänään siis leikkimään sellaista ajatusleikkiä, että Mitä jos muuttaisin pois täältä?
Ja katselin sit Etelä-Savosta töitä ja BLING! siinä se oli. Unelma työpaikka,suht tutulta paikkakunnalta, jossa veljenikin asuu.
Jatkoin vielä tätä leikkiä, ja katselin meille kotia ja BLINGBLINGBLIG, mahtava asunto,rivitalosta,unelmapaikka. ja H-A-L-P-A.
Siinä vaiheessa tämä ajatusleikki ei enää' tuntunutkaan leikiltä vaan päähän iskeytyi ajatus: "Mitä jos oikeasti hakisin tuota paikkaa ja muuttaisin täältä pois?!"

Ja noh... Enempää ei kai tarvitse sanoa.
Mutta totta puhuen, mikä minua täällä pidättelee? ei mikään. Kaverit. mut siinäpä se.

Jotenkin himottais ajatus,että oikeasti lähtisin, ns. "alottaisin alusta"..
Veljen tyttöystävälle puhelimessa sitten tänään puhuin asiasta,ja se se vasta innostuikin.
Varma asunto jo mulle olis hänen äitinsä kautta.
Haluaisin kuitenkin muuttaa Täältä pois,ei kaupunki ole mua varten. Haluan et Poju saa kasvaa sivummassa ihan rauhassa.
Työpaikan yhtenä hyvänä puolena mainittakoon,että Pojukaan ei joutuisi olemaan hoidossa,kun jonkun 6-7h päivässä. säännölliset työajat, ja työ on just sitä mitä haluan tehdäkin!

MUTTA. Pelottaa että näkisikö toi poju enää melkei koskaan isäänsä. Kiinnostaisko sitä isää ajaa joku parin tunnin matka välillä? Toki mietin sitäkin et kyllähän itsekin kulkisin tännepäinkin,että ei hänen yksin tarvitsisi kaikkia hoitaa,mutta silti.


"...hei nyt me tehdään talo sellainen, josta pois sä pääse et milloinkaan
ainiaan, siellä pysyt ainiaan
hei tehdään ulos aita sellainen, jonka yli pääse et milloinkaan
ainiaan, siellä pysyt ainiaan
sillä ihmismieli muuttuu, ei pysy paikallaan
aina jotain puuttuu, se tahtoo tanssimaan .."

(indica-lasienkeli)


Ja ehkä mua vähän pelottaakin.



P.s. Mikäå veljen tyttöystävä on mulle?tai mkikä mä sille? onks meille niitä "hienoja" nimiä?

hmm..

lähteäkö ja aloittaa alusta vai jäädä ja jatkaa samaan malliin?

Tiistaita?

Onko tänään edes tiistai? :D
Poju lähti vaihteeks päikkäreille,katsotaa nmiten se nukkuu, kun se on hävittänyt tuttinsa jonnekkin.. ei mitään hajua missä se on ku ei sitä löydy mistään! Luultavasti se on niin helpossa paikassa ettei vaa nää..

Niinhän sitä sanotaan,että yksi ihmissuhde kun loppuu,niin uusi alkaa. Se taitaa olla ihan totta.

Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita,
tunteet kulkevat omia teitään.
-Sylvi Kekkonen-

Mä nyt eilen sit sanoin tälle toiselle Miekkoselle, kuka mun kans haluis seurustella,että EI.
Mulle tuli niin vahva tunne sunnuntaina siitä,että ei siitä mitään tuu ku se nyt jo on onnistunut pahoittamaan mun mielen niin monesti niin pahasti.
Tuntuu vähän pahalta mut ei se mitään. Mä tiedän että näin on parempi.
Ja eilen se sit myöntikin,että kyllä sitä häiritsee että mukka on lapsi. Siis mitä V****A se sit kuvitteli,et voitais seurustella edes?!

Ja sit se toinen miekkonen,mistä aiemmin kanssa puhuin, sen kanssa sovittiin että ollaan vaan kavereita, koska tarkemmin mietittynä mä en halua menettää sitä(kin) elämästäni ni kaveruus on jees.

Mä haluan vaan olla hetken yksin ja hengähtää. Ei musta ole tämmöiseen vielä.

Voi että miten kaunis kappale toi Jenni Vartiaisen missä muruseni on ? on.aivan ihana <3

Ja jotain tosi surkeaakin.. kyyneleet kihoaa taas silmiin kun asia tulee mieleen. Voi kuulostaa toisten mielestä pikku jutulta,mut mun paras ystävä muuttaa pois täältä. :'(
Oikeesti mä en kestä, mitä mä itekkään teen täällä kun se lähtee?mulla ei ole täällä mitään eikä ketään :(
me ollaan oltu viimeset 6 vuotta kuin paita ja peppu.

"..Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut...

..Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan ..

Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Siis ilmesty vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäi..."

(kaija koo- jos sua ei ois ollut )

Kurkkua kuristaa. äääääh.

uusi viikko,uudet kujeet.

Kyllä musta ei olis enää elämään ilman lasta.
Kaveri tuli käymään päiväkahvilla, ja otti sit pojun sen ja sen poikaystävän luokse päiväks leikkimään. Kaverilla vissii hieman vauvakuumetta (;
Nyt sit ajattelin pyhittää tän pari tuntia vaan ja ainoastaan olemiseen. Ihanaa kun saa olla miten tykkää, mutta niin OUTOA.
Joo,mä tiedän ettei sais valittaa,monella ei samaa mahdollisuutta yksinoloon ole..

Viikonloppu oli yhtä hulinaa, Perjantaina tosiaan mentiin mun siskon luokse,ja lauantai-iltana käytiin kaveria moikkaamassa Riihimäellä, sen täti sit halus olla lapsenvahtina ja me lähettii tutustumaan Riihimäen yöelämään. oli ihanaa ja ennenkaikkea RENTOUTTAVAA, eikä sunnuntaina ollut edes krapulaa :)

Tänään pitäis vielä illemmalla lähteä yhden miehekkeen kans käymään kävelemässä.. Oli eka tarkoitus kävellä johonkin syömään jäätelöt mut saas nähdä mitä nyt tehdään kun ei ole se poju meidän mukana..

Kivahyväpäivä

Huhhuh.. tossa aamusta repäsin ja siivosin tän meidän suurensuuren 55neliön kaksion :D
no aikaa kyllä meni, lähemmä 3 tuntia.. sit saiki jo pojun laittaa nukkumaan ja vähä vielä jatkaa tiskaillen ym. nyt istuin sit kahvit juomaan ja odottelen Aleksia, että lähdetään lenkille. :)

On pihalla niin ihana kelikin, että kyllä kelpaa lenkkeilläkkin.
Myöhemmin pitäis vielä lähteä mun äidin kans kiertää kirppareita, ja illalla mun ihana ystävä tulee meille yökylään :)

Huomenna me sit suunnataan kohti Etelä-suomea, mennään mun siskon luokse <3


"..Hei sisko lähde mun mukaan
voidaan kiertää koko maailma
ja muistella niitä aikoja
sadepilvetkin meille nauroivat
Ota huolesi mukaan
mä voin kantaa ne sinun puolesta
ja jättää ne kauas jonnekin
minne tarvitse ei palata.."

(protoni-hei sisko)


Siskoni on aina tukenut minua kaikessa,ja minä häntä. Parempaa siskoa en voisi omistaa, vaikka se välillä hermoille käykin. (;

Öäääh,hyvää huomenta :)

Mä en tiiä mikä päivä tänää on?! :O paniikki. kai tänää tiistai?vai keskiviikko? torstai ei voi vielä olla ku mulla oli torstaiks jotai menoa,MUTTA MITÄ?!

On tää kumma miten pää on hapertunu äidiks tulon jälkeen.

Hmm. On toi liikunta kumma juttu kun se piristää aina. Olen alkanut käymään yhden kaverin,Aleksin kanssa aina lenkillä, ja heti on paljon parempi olo kun on ulkona,ja saa hölpöttää niitä näitä, kukaan ei kysele eikä vaadi mitään, vaan saa puhua mitä haluaa tai olla puhumatta.

Joten voisin varmaan taas todeta että mulla ON maailman parhaat ystävät ja kaverit.

Hyvä ystävä on kuin aspiriini
- se auttaa.

Hyvä ystävä on kuin nastarengas
- se ei petä.

Hyvä ystävä on kuin sadekuuro
- se virkistää.

Hyvä ystävä on kuin kesä
- se on aina odotettu.

Hyvä ystävä on kuin koti
- siitä ei voi koskaan luopua

Mutta aika surullista silti, mulla on tyttöystäviä niin vähän.kaikki mun kaverit ja ystävät "oikeessa elämässä" on poikia.. tasan 2 tyttöä käy meillä enää :O mutta..noh. ei kai ne sit ystäviä ollutkaan ..


ja voi juku että oon itteni vaikeeseen asemaan asettanut. Olen tässä alkukesän/kevään mittaan tutustunut yhteen poikaan, ja mä tykkään siitä omallalaillani paljon.. MUTTA, ku mä en tiedä et tykkäänkö mä siitä omallalaillani enempi Kaverina,ku "sillei" ?
Tää poika ois ihan valmis seurustelee mun kans ku sanois vaan sille JOO, mutta mä oon yrittäny selittää sille että en mä tiiä ja plääh. kyllä te tiiätte.
Noh, eikä siinä, mutta olen alkanut viettää paljon aikaa myös yhden kaverin kans kuka on aina ollut vähän etäisempi, mutta nyt.. siitä mä tykkään vähän "sillei" mut siitä en tiiä et mitä se ajattelee,enkä välttämättä haluakkaan.

ENHÄN MÄ EDES OLE VALMIS SEURUSTELEMAAN KENENKÄÄN KANSSA!


Tai siltä musta tuntuu ainakin, veikkaan että järkevintä olis olla yksin niin kauan et saan päässä kaikki asiat järjestykseen. Kuka edes OIKEASTI haluaa minkää ongelmakimpun kans seurustella?

Taas uneton yö edessä. Ahdistus iski taas kunnolla päälle.
Miten mä voin auttaa ketään mun kaveria missään niin kauan kun en itsekään tiedä mikä on hyvä ja mikä ei.
Miten mä osaan koskaan tehdä mitään oikein jos mä en oikeesti vaan tiedä mitä itsekkään haluan?


Miksi mun pitää olla näin hukassa?!

Voisko joku näyttää mulle oikean suunnan,kertoa et mä kyllä kelpaan tälläisenä ja tulen pärjäämään elämässä?

Miten mä voin luottaa siihen että saan tuosta pojusta edes kelvollisen ihmisen kasvatettua, kun itsellä on niin kelvoton,turha olo?

Oletko lintu, upea joutsen vai siipirikko?
Oletko vahva kuin vanhempi sisko vaiko sittenkin lapsi?
Oletko laivan neitsytmatka vai haaksirikko?
Onkohan aina pakko toisten toiveet täyttää?

Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa.
Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta.
Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa.
Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta.
Tyttö epäkunnossa... Siltäkö tuntuu sinusta?

Hei, kaikki laskee sun varaasi aivan helvetin paljon.
Susta odotetaan jotain kuningatarta tai pelastajaa.
Annetaan sun olla vielä nuori, vähän aikaa.

(herra ylppö&ihmiset- tyttö epäkunnossa)

Joskus musta tuntuu että tää kaikki yksinolo ja kaikki on liian suuri taakka mulle kannettavaksi. Mua pelottaa et mitä jos mä romahdan kokonaan. Mitä mun pojalle sit tapahtuu? miks mulla on niin kamala näyttämisen halu, että pärjään? miksen voi pyytää apua? tällä hetkellä mulla on helvetin paha olla ja olo,että en todellakaan pärjää yksin.

Miksi mun pitää esittää hyvinvoivaa ja pärjäävää jos en sellainen ole? tai tällä hetkellä olo ei ole ainakaan semmonen. pelottaa.

ei mun olo enää huomenna ole tälläinen kun pojun kanssa touhuaa,mutta jossain takana se kalvaa mieltä kuitenkin.

ah,welcome viikonloppu

Kohta pääsee taas maaseudun rauhaan,IHANAA :)
Lähdetään pojun kans mun äidin luokse,saa olla ihan rauhassa ja JEEEEEE!
Pääsen varmaa mato-ongellekkin :D
huomenna ois sit ne serkun juhlat ja illalla lähden juoppokuskiks,ja kuskina olokin on kivaa.
Ihanaa ku on paljon tekemistä ni ei tarvii olla kotona yksinään :)
Ja sunnuntaina sit haen pojun meidän äidiltä, pojulle tulee nyt yli parin viikon tauko ettei nää isäänsä,mut se isä ei ite halua pojua nyt ottaa..

.."Perillä" on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan

Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa,
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen,
mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista,
eikä tahdokaan..

(pmmp-matkalaulu)

Toi kuvaa mun fiilistä nyt niin hyvin. Ihanaa päästä pois,jee. ja VIELÄ KERRAN jee.

jotenka nyt kun koneen suljen ni mua ei näy ku vasta sunnuntaina varmaankin.
paitsi tänää illalla ehkä saatan käydä facebookissa (ai mikä riippuvuus?)

Toivottavasti tuis nyt hyvät kelitkin.


Kivaa viikonloppua kaikille, kommenttia saa jättää ;)
 täällähän käy yllättävän monta ihmistä :o

Torstaita.

Voi katsokaa miten ihana kesäarvonta täällä on :)

Nyt ois tapetit lähtenyt seinistä,maali valintoja tehty ja hakattu päätä seinään vaikean päätöksenteon kanssa.. :D
Mut jospas noi värit tosta aukeis pikkuhiljaa et mikä on hyvä ja sillai :)

Eilen olin hullu, kävelin 6km,ja shoppailin 5tuntia! rahaa meni huimat 30€.

Ja mulla on festarikuume. Tahtois festareille mut taispa jäädä menemättä, noh, mut pääsen heinäkuussa kuitenkin kaveriporukalla kalajoelle, ja käsky kävi, että pitäisi osata koko viikonloppu olla ilman pojua. Saapa nähdä,näinkö sitä hennoi olla niiiiin pitkän ajan ilman.

Mulla oli äsken jotain tosi hyviä juttuja kirjoitettavaks,mut oli niin lennokkaita ajatuksia ett äne katos jo mun päästä ennenkun kerkesin kirjoittamaan.



Onneen ei tarvita kuin pikkumatka kauppaan...
kirjastoon...
leikkipuistoon...
käsikädessä oman lapsen kanssa...
ja pikkuiselta saadut halaukset...
ja suukot ja häneltä saadut naurut...
ne imeytyy verenkiertoon...
ja sitä kautta sydämmeen...

Päiväkahvi hetki,RAUHASSA

Onpas ihana kun saa istua hetken tekemättä mitään, nauttien vain hyvästä kahvista,ilmasta ja toki hyvästä mielestä. :)
Poju nukkuu,raukka parka joutunut eilisestä lähtien leikkimään yksin kamalan paljon, mä olen repinyt tapetteja seinistä ja miettinyt uutta järjestystä koko kämppään.
VVO:lla on hyvä se muuttoetu, saa tapetit ja maalit hakea jostain ni saa oikean kodin näköisen kodin :)

Tänään pitäis lähteä vielä vähän kirpparille pyörii, jos löytyis jostain joku kiva paita viikonloppuna oleviin ylioppilasjuhliin. Ja jos kävis ostamassa vähän kasveja parvekkeelle.
Kyllä tää tästä vielä.


Voikun tää hyvä mieli jatkuis. Mut kurkussa kuristaa taas se surumielinen olo. MIKSIMIKSIMIKSI? Miksen saa vain olla,ja olla onnellinen?! Miksi pitää tuntea pahaa oloa? MIKSI?!
Miksi en saisi edes tuntea näitä tunteita? Olen niin monesti kuulllut että minun pitäisi olla vain onnellinen,koska olen eronnut, ja itse sitä halusin. Olin jättäjä enkä jätetty.
Tekeekö se minusta KYLMÄN ja tunteettoman,jos en halua elää suhteessa mistä ei mitään kumpikaan saa?
Miksi en saisi olla surullinen,vaikka tätä halusinkin?

"..En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

Mä tiedän tiedät sen, mut sitä siedä en,
totuutta kiellä en, sä aiot niellä sen.
Sä tiedät tiedän sen, mut sitä siedä en,
kun mun on paha olla, sun on paha olla.

he heei, he heei nyt mä lähden menemään
e eei, e eei en aio jäädä tänne näin
en aio katsoo taakse päin, ovi kiinni sinne jäi
Nyt mut on hyvä olla, sun on hyvä olla.."

(Kapasiteettiyksikkö-erobiisi)

Toi vaan kuvaa meitä Niin hyvin.

Olen alkanut kuuntelemaan Ismo Alankoa. Se on ennen ollut kauhea inhokki muutamaa kappaletta lukkunottamatta, mitä ihmettä mulle tapahtuu?

tässä elämä on..

..oma kallis ja tarpeeton..

no eihän se nyt ihan niinkään ole vaikka siltä lähinnä tuntuukin välillä.

Juuri nyt mulla on NIIN turhautunut olo että huh.
Miksi ihmiset ajattelee että lapsi vaikeuttaa elämää? Mikä lapsissa pelottaa?

Eikö lasten pitäisi olla vain rikkaus elämässä?

Olipas kiva olla viikonloppuna yksin,vaikka kauhea ikävä pojua olikin..
Mutta ajatukset se pisti sekaisin..Näin paljon sellaisia ihmisä keitä en ole pitkään aikaan nähnyt.. Ja monta kertaa kuulin erosta,ja pojusta mainitessani kysymykset: Miten sä pärjäät?miten te VOITTE erota,ku on lapsikin? miten lapsi voi tälläisessä tilanteessa?

Ikävä kyllä,mä en osaa kertoa, miten mä pärjään,enhän mä ole siitä varma välillä itsekkään,että pärjäänkö mä?! Yritän ainakin parhaani.
Tai miten poju voi, no toivonmukaan niin hyvin, kun vain voi. Mä teen kaikkeni sen eteen,että sillä olis hyvä olla, mutta RIITTÄÄKÖ se?

Noi kysymykset sai mut miettimään,että onko musta Oikeesti tähän?
Mitä jos mä en pystykkään tähän YKSIN.
Kaikkein kauheinta on epätietoisuus, joka kalvaa sisältäpäin.
Miten mä luotan siihen että pystyn kasvattamaan pojusta yksin yhteiskuntakelpoisen yksilön,jos siihen ei usko kaikki muutkaan?


Olisitpa siinä,
rutistaisin lujaa enkä ikinä päästäisi pois

Olisitpa siinä,
painaisin pääni rinnallesi enkä lähtisi pois

Olisitpa siinä,
niin kaikki olisi paremmin


Mä kaipaan jotain ihmistä jakamaan tätä kaikkea, mutta silti tiedän, että ei musta VIELÄ olisi edes parisuhteeseen. Tekis mieli koettaa,mutta en mä voi.
Mä en jaksa enää pettyä. Jos joudun vielä pettymään,pelkään hajoavani kokonaan. Ei kai ihminen mitä tahansa kestä?
Mieluiten olisin jonkun aikaa vaan peiton alla piilossa kaikkea,kasaamassa itseäni.


"...Sä laitoit mut piiloon, kaikelta pahalta
Suojasit syliin, pahoilta unilta
Kirjoitit selkään mua aina rakastat
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin.."

(jippu-piiloon)

Tulipas tästä masentava kirjoitus.

Lauantaita

Onpas ollut hässäkkää koko loppu viikko. Laskupino luojan kiitos madaltunut,kiitos takautuvien elatustukien,ja kelan.
Saanut jopa omia asioita järjestykseenkin. :) Poju on jo ekoilla päikkäreillä, ja mulla hetki aikaa istua, Ah.
Sisko perheensä kanssa tulee käymään kohta,sit mun oma pikku pallero lähteekin isänsä luokse yökyläilemään ja mä jään yksin.buhuu.
Kamalaa olla aina ilman palleroa kotosalla,on niin tyhjää ja yksinäistä.
Mutta jospa ottais taas tän "oman ajan" taas oikeasti omana aikana ja näkisi kavereita ja tekisi jotain kivaa,niin jaksaa taas ens viikon.
Oon kyllä tosi iloinen tästä omasta ajasta,ei musta muuten olis olemaan yksin,saati vielä hyvä äiti pallerolle. En mä jaksaisi muuten.
Sillä mä nostankin hattua Kaikille niille yh-äideille ketkä on yksin. Ja niille äideille ketkä on parisuhteessa,mutta silti yksin.

Välillä olen niin katkera lapsen isälle. Ihminen joka ei koskaan ole kunnolla ollut palleron kanssa, ei ole hoitanut häntä kipeänä, ei ole kantanut kun toinen huutaa kipujansa, ei ole viettänyt koskaan 14h enempää lapsensa kanssa, ei joudu katsomaan kiukkukohtauksia,raivoamisia,pettymyksiä, suruja ja pelkoja tulee kertomaan minulle miten minun pitäisi hoitaa lastani! Kuka on aina tuomassa palleron kotiin,kun toiseen on sattunut,itkee,kiukuttelee, siihen loppuu sillä kertaa näkemishalut ja pallero kiikutetaan kotiin.
Tekisi mieli sanoa että "älä enää tule hakemaan", mutta en voi sitä pallerollekkaan tehdä,sillä on oikeus isään vaikka se minun sydäntä raastaakin.
Se on niin väärin. Ja sitten tullaan arvostelemaan sitä, että miten voin olla väsynyt tai mitään kun palleron kanssa on niin helppo olla. Joo on,miellän itsekin palleron helpoksi lapseksi,mutta se on silti henkisesti niin helvetin raskas taakka välillä kantaa YKSIN.
Onneksi minulla on hyvät tukijoukot,mutta ei se ole sama,kuin jos olisi mies joka Oikeasti välittää ja rakastaa,parhaan tuenhan siltä rakkaimmalta ihmiseltä saisi.


Kuka se on, joka lasta lohduttaa,
kun hänellä on paha mieli tai häneen sattuu?
Kuka lasta lakkaamatta rakastaa,
vaikka hän kiukuttelee ja on
hankala?
Kuka on se johon lapsi voi aina
turvata ja luottaa?
Se jonka olkapäätä vasten
hän voi itkeä surunsa pois?
Se on äiti.
Se joka aina ymmärtää lastaan,
vaikka lapsi ei itse ymmärtäisi
itseään.


Eräs ystäväni kysyi minulta,että mistä blogille nimi lasimaailma ja sen teille tähän selvennän.
Lasimaailma kuvaa mielestäni tämän hetkistä oloa/elämää täydellisesti. Ei tarvita kuin pieni isku,kolahdus,tippuminen ja kaikki hajoaa. Kolahduksesta voi tulla halkeama tai särö, kun pidät sitä haljennutta lasia kädessäsi,se voi hajota milloin vain jos teet yhtään mitään. Liimaamalla sen saa hetkeksi kuntoon,mutta ei se enää pysyvästi ehjä ole,välttämättä.

Ja siltä minusta tuntuukin. Vielä yksi isku,paha sana,väärä teko tai pettymys, niin minulla ei ole mitään. En jaksa, luovutan.

Noh, se on vain elämää. Mutta miten elämän kestää, se on eriasia.


"..Tähän elokuvaan et voi ostaa lippuja.
Niitä myydään vasta elämän portilla.
Filmi on katsottava alusta loppuun,
parhaat kohdat määräät sinä itse.
Elokuva on ikuinen menestys;
sen nimi on elämä.."

Katsokaa mikä ihana blogi..

Rakastan selailla blogeja,aina löytyy jotain uutta ja jännää.. täällä oli kaikkea ihanaa ja kivaa ja tuli hyvä mieli :)

Hyvä ystävä on kuin enkeli

Hyvä ystävä on kuin enkeli hän kulkee rinnallasi
- toisinaan vähän kauempana, toisinaan ihan lähelläsi,
käsi sinun kädessäsi.
Eikä ystävyys katoa,
vaikka välillä on aikoja taikka pitkiäkin matkoja;
hyvillä ystävillä on aina toistensa sydämessä sija.

Ystävä on valmis auttamaan,
huolet kanssasi jakamaan,
sekä hetket ilon ja onnen.
- Kas, murhe puolittuu jakaen ja ilon,
riemun koet tuplaten seurassa
hyvän ystävän.

Mistä tunnet sä aidon ystävän?
- Silmien iloisesta tuikkeesta,
hellästä halauksesta ja
sydämestä kultaisesta.
Mutta hyvä sinun on muistaa ja oikein oivaltaa:
et ystävääsi voi omistaa
etkä liekanaruun ripustaa:
on ystävyys kahden ihmisen
aina vapaaehtoinen.

Ystävyys on silloin parasta,
kun toista et tahdo kahlita etkä
mitään häneltä vaatia,
vaan annat hänen hengittää
ja tarpeen mukaan myös etääntyä
- tosi ystävyys pystyy sen kestämään.

Ja jälleen, kun polut yhteen johtaa,
riemumielellä ystävät toisensa kohtaa.


Nyt eron aikana/eron jälkeen olen saanut huomata kuinka moni "hyvistä ystävistä" ei niitä olekkaan. Ja mikä järkyttävintä, suurin osa hylänneistä ystävistäni on tyttöjä tai naisia. Harvassa on ne tyttöystävät ketkä vielä rinnallani on. Miespuolisista ystävistä minua ei ole jättänyt kukaan, muutamaa entisen ukon kaveria lukuunottamatta.
Miksi ihmisiä pelottaa vaikeudet? Miksi ihmiset pelkää olla tukena? Miksi kenelläkään ei ole toiselle aikaa kuunnella,tukea, mutta tätä odotetaan muilta omien ongelmien kohdalla?
Itse yritän tukea mahdollisimman paljon ystäviäni, ja autankin aina jos voin. Jos ei muuten niin puhelimen kautta. Miksi minut hylkää ihmiset,ketä olen aina auttanut,kenen rinnalla olen aina ollut,kun muut hylkää?
Tämä on niin surullista. Mutta noh,asiat ei tosiaankaan taida aina olla sitä miltä näyttää.
Mutta peräänkään en ala ruikuttamaan, tuntuu muutenkin jo riittävän usein siltä että en jaksa, tai pysty kaikkeen yksin.

Mutta onhan minulla paljon niitä hyviäkin OIKEITA ystäviä,kavereita,tuttuja,nettiystäviä ym. jotka pitää pinnalla silloin,kun mieli meinaa vajota pohjamutiin.
Minulla on ihana perhe, ihana poika, minulla on siis kaikkea? miksi en ole onnellinen?
Ystävän kanssa parannettiin maailmaa viime viikolla teekupposen äärellä,ja hänelle sillon totesin että: " en minä ole onneton, minulla on kaikkea hyvää, mutta on myös pahaa, jonka takia en ole onnellinen. Minä olen tyytyväinen elämääni."
Onko tyytyväinen hyvä vai huono? Ei mene huonosti,mutta ei järin hyvinkään. Varsinkin kun olen semmonen ihminen,että kun jotain tehdään, se tehdään kunnolla,koko sydämestä. miksi en kykene siihen myös elämäni kohdalla?

Mutta nyt pojan nukkuessa menen parvekkeelle nauttimaan aamukahvikuppiani.. Juttua tulisi vaikka kuinka mut yritän hillitä itseäni :D

Jos joku tätä eksyy lukemaan,niin kerro oletko onnellinen? Mikä saa sinut tuntemaan olosi onnelliseksi/onnettomaksi?

no niin..

PikkuLehmä blogia lukiessa törmäsin tämmöiseen 100 asiaa listaan,jonka itsekin taidan tähän tehdä niin tulee samalla kerrottua niitä perusjuttuja itsestä :)

1. Täytän tänä vuonna 21-vuotta.
2. Olen 1v3kk ikäisen pojan äiti
3. Olen yksinhuoltaja..
4. ..lapsen isä halusi purkaa yhteishuoltajuuden, joten huoltajuus jäi minulle kokonaan
5. Olen päätöksestä iloinen, sekä surullinen..
6. .. surullinen siksi, että pelottaa jaksaako isä nähdä lastansa kohta enää ollenkaan
7. Poikani on tärkein asia maailmassa minulle,
8..vaikka onkin välillä päivien ilostuttajan sijaista päivien vihastuttaja.
9. Olen maalta kotoisin ja sinne muutosta haaveilenkin..
10. ..mutta jääkö muutto vain haaveeksi?
11. Asumme kerrostalo kaksiossa tällä hetkellä
12. Rakastan hoitaa kukkia,
13. .. ja parvekkeellamme on myös tänä kesänä varmasti paljon kasveja,
14. Omatkin vanhempani on eronneet
15. Minulla on isosisko ja isoveli,
16.. mutta vanhempien eron myötä sain isän uudelta puolisolta uuden siskon ja veljen..
17.. ja äidin mieheltä 4 sisarta,
18.. tosin kukaan ei noista kuudesta ole mitenkään "oikeita" sisaruksia
19. .. vaikka tärkeitä he ovat kaikki <3
20. Poika on joka viikonloppu yhden yön isällään
21. .. ja tapaamisista käydään jatkuvaa tappelua :/ ..
22. .. muunmuassa eilen tapeltiin asiasta 3 tuntia.
23. Minulla on maailman ihanimmat ystävät..
24.. joista osa on ollut maailman paras tuki eron aikaan jne.
25. ..mutta suuri osa "ystävistä" myös katosi silloin kun apua olisi eniten tarvinnut.
26.. tykkään kutoa..
27.. ja haaveilen omasta ompelukoneesta,
28. ..ompelukin on siis ihanaa
29. tykkään myös musiikista, sitä kuuntelen koko ajan.
30. ..kuuntelen melkein kaikkea,fiiliksen mukaan..
31.. tällä hetkellä soi eniten Kristiina Brask ja stella.
32. tykkään lukea paljon
33. .. varsinkin jotain tositapahtumiin perustuvia
34. minulla on nälkä..
35.. enkä tiedä mitä tekisin ruuaksi tänään
36. Rakastan kesää,
37. mutta vihaan ötököitä.
38. Olen asunut poikani kanssa 2,5kk omassa asunnossa,
39. .. pikkuhiljaa tämä alkaa tuntua kodilta
40. Halusin itse erota
41. ..ja se oli tooosi pelottava päätös.
42. Lapsen isä petti minua..
43. ..ja sai minut voimaan henkisesti todella pahoin.
44. .. tunnen oloni vieläkin ihan arvottomaksi,
45.. minkä tunteen hän minulle sai väheksymällä,
46. ..haukkumalla
47. ..ja vainoharhaisuudellaan
48. Pikkuhiljaa minusta on taas mukava herätä aamuisin
49. .. vaikka välillä on niitä päiviä että mikään ei tunnu miltään
50 .. ja se pelottaa minua!
51. ..Onneksi minulla on monta ystävää
52. ..kenelle olen asiasta puhunut
53. .. ja ketkä auttaa heti kun soitan
54. Omistan paljon poikapuoleisia kavereita
55. .. ja parhaat ystävänikin ovat miehiä!
56. ..mutta on minulla tyttöystäviäkin :D
57. ..Ja maailman paras äiti joka on aina tukenut minua <3
58. Isäni on alkoholisti, jonka takia saa vähän väliä murehtia.
59. Tykkään myös runoista..
60. .. mutta en osaa kirjoittaa niitä.
61. Olen käynyt ammattikoulun..
62.. ja ollut hetken alani töissäkin.
63. haluaisin jo takaisin töihin
64. .. mutta töitä ei meinaa löytyä.
65. Lempivärini on vihreä
66. .. ja punainen
67. ..mutta tykkään myös hoikistavasta mustasta. :D
68. olen laihtunut viimeisen puolen vuoden aikana
69. .. noin 25-30 kiloa.
70. ... vielä olisi muutama kilo pudotettavana että olisin tyytyväinen
71. .. synnytyksen jälkeen olin samoissa mitoissa kun ennenkin,
72.. mutta cerazette pillerit keräsi Vähän nesteitä ja muita
73. .. onneksi tajusin lopettaa ne pillerit
74. Jos poikani olisi ollut tyttö,niin hänen nimensä olisi ollut Elsa
75. .. tai Kaisa.
76. Luulin raskausaikana koko ajan odottavani tyttöä.
77. .. mutta sainkin maailman ihanimman pojan.
78. Rakastan salmiakkia
79. .. mutta en syö sitä usein
80. Rakastan myös monia muita asioita..
81. .. kahvia..
82.. tietokonetta..
83.. valokuvaamista..
84. .. pojan päiväuni aikaa..
85. .. silloin saan itsekin hieman levähtää ja tehdä mitä haluan..
86. .. piirtämistä..
87.. sadepäiviä, ullakon tuoksuisilla hömppäkirjoilla varustettuna..
88. .. kynttilän valoa
89. ..kainaloa...
90. .. taidan olla hieman läheisyydenkaipuinen,koska olisi oikeasti ihanaa kun olisi kainalo johon mennä piiloon pahaa maailmaa
91. Minulla on yksi kummilapsi
92. .. jota näen liian harvoin :(
93. Minulla ei ole autoa tällä hetkellä
94. Tykkään lenkkeillä
95. Yritän olla katkeroitumatta vaikka välillä hyvin katkera olenkin
96. Tykkään katsella elokuvia.
97. Vanhat kunnon paperikirjeet on ihania,vaikkei niitä enää keltään saakkaan :(
98. vihaan kakka vaippojen hajua (yllättävää) :D
99. Tykkään leipoa.
100. nyt mä en keksi tähän enää mitää :D apua. yllättävän helpostihan toi listä täyttyi vaikka mahdottomalta se aluksi tuntui.. :)

tästä se sit alkaa..

hui!nyt mä tein sen. Aloitin sen mitä olen kauan pähkäillytkin. Jee,hyvä minä?
Voipi mennä hetki ennenkun saan blogia sellaiseksi kun haluan mutta mikäs kiire tässä..